Runsas kaksi päivää jäljellä vuotta 2017. Nyt otetaan viimeisistä päivistä "ilo irti" ja syödään herkkuja. Aion syödä jäätelöä, suklaakakkua, grilliruokaa.

Mitä on tänä vuonna jäänyt käteen. Koko vuosi on oikeastaan tehty jonkinlaista remonttia taloon niin voi melkein sanoa että liikunnat on jäänyt. Syksyllä muutama kerta käytiin Netan kanssa zumbassa mutta eipä juuri tullut muuta tehtyä. Koirakin on jäänyt lenkkien suhteen ihan retuperälle, onneks on sentään päässyt vapaana juoksemaan tuossa pellolla. Toki kesällä tuli käytyä edes lenkillä joskus mutta nyt sekin on jäänyt viime aikoina.

Tässä on ne tavoitteet jotka tein tälle vuodelle:

HERKUT: uusia en kaupasta enää osta, ne saan syödä vielä mitä kotona on. Herkkuihin kuuluu karkit, keksit, jäätelö

LIIKUNTA: pyrin joka päivä käymään ulkoilemassa/liikkumassa vähintään 30min.

MIELI: tää on se vaikein. Yritän päästä ajatuksesta, että vartaloni on ruma. Yritän hyväksyä itseni sellaisena kuin olen.

PAINO: tavoitteena pudottaa vuodessa -10kg

Mitään näistä en ole saanut toteutettua. Herkkuja ostin lisää, etenkin jäätelöä ja paljon. Ilman karkkia olin syksyllä monta kuukautta. Jouluna annoin itselleni luvan syödä suklaata. Muuta karkkia ei ole tehnyt edes mieli. Liikuntaa ei ole tullut joka päivä, toki töissä hyötyliikuntaa mutta sitä en laske liikunnaksi. Paino ei ole pudonnut laisinkaan, noussut on useamman kilon vuoden aikana. Jos vähän olen jossain kohtaa vuotta saanut pudotettua niin se on tullut kyllä takaisinkin. Mieli, olen edelleen sitä mieltä että olen ruma ja lihava.

Vuoden aikana olen huomannut, että vaikka olemme koko perhe kotona niin tunnen itseni ajoittain yksinäiseksi. Onkohan se sitä, että kaikki tekee omia juttujaan. Vaikka yhdessäkin vietetään aikaa niin se yksinäisyys tulee monesti silloin kun lapset ovat menneet nukkumaan ja koti hiljenee. Silloin sorrun herkkuihin ja jatkuvaan syömiseen. En tiedä mistä se johtuu, siksi sen korjaaminenkin on hankalaa. Ehkä kaipaan vaan hälinää ja ääntä ympärilleni ja kun hiljenee niin tulee tyhjä tunne. Se on tunne jonka alkuperää yritän ensi vuonna etsiä ja tietysti saada siihen ratkaisu.

Laitan nuo jo tälle vuodelle asettamani tavoitteet uudelleen ensi vuodelle ja koitan ne jälleen toteuttaakin. Nyt on kuitenkin paljon erilaisia suunnitelmia ensi vuodelle niin jos ne kannustaisi toteuttamaan myös nämä. Katsotaan mitä vuosi 2018 tuo tullessaan.

Joulupäivän aamu, teekuppi ja lasten ohjelmat, sekä malttamattomat lapset. Eilen oli jouluaatto joka ei alkanut kauhean mukavasti. Mulle olis ollut tärkeää, että oltais koko perhe käyty hautausmaalla muistamassa rakkaita ja viemässä kynttilät. Mutta lapset ei halunnut niin yksin yksin kävin. Mulle on tärkeä päästä hautausmaalle aatto aamuna.

Mä päätin, että jouluna syön mitä haluan ja mietin sitten joulun jälkeen taas ruokiani ja syömisiäni. En ole kuitenkaan herkkuja syönyt ihan kauheasti, suklaata söin koko rasiallisen ja limsaa olen juonut. Säännöllistä ruokarytmiä ei ole ollut nyt ja ruokavälit on pidempiä kuin 3,5 tuntia. Mutta pakko saada ottaa rennostikin jossain kohtaa.

Aaton aatto iltana kun lapset oli mennyt nukkumaan ja mies omalle koneelle niin katselin elokuvaa. Jossain kohtaa tajusin, että vedän suklaata melkein kaksin käsin. Silloin aloin miettimään, että miksi niin teen. Aikani pohdittuani tajusin, että tunnen itseni yksinäiseksi vaikka koko perhe ollaan kotona. Mutta miksi, sitä en osaa sanoa.

Nyt en syö enää muuta herkkua kuin juon limsani kaapista. Jouluruokaa syön mutta pikkuhiljaa niiden loputtua palaan takaisin ruokarytmiin. Veden juominen on jäänyt vallan, se on hankalaa kun on kotona. Töissä ollessa juon helposti sen 2 litraa päivässä mutta kotona sen juominen on jotenkin niin hankalaa.

Tammikuun alussa alkaa facessa leikkimielinen painonpudotus kisa johon osallistun. Se kestää maaliskuun loppupuolelle asti. Katsotaan sitten kuinka käy. Tammikuun puolessa välissä alkaa sitten Superdieettivalmennus. Se on varmasti hyvä apu tuohon kisaan.

Tänään on ollut niin tukkoinen olo, että ei ole kauheasti ruoka maistunut. Liekö tullut syötyä jouluruokia liikaa. Huomenna pitää varmaan alkaa vähentään jo pikku hiljaa ruokia tai ainakin lähteä kuluttamaan sitä ulos.

Nyt on käyty pienessä leikkauksessa ja sen takia oltu liikkumatta viikko. Ruokailut ei ole ollut ohjeiden mukaiset kun ei oikein mikään ole maistunut. Omalla puntarilla kun kävin niin sen mukaan olis kilo lähtenyt muutamassa viikossa painosta, onko sitten paikkansa pitävä?

Leikkaukseen kun menin niin ainut mitä siinä pelkäsin oli se, että jos en herääkään nukutuksesta. Lupasi sitten miehelle, että herään ja aloitan terveellisen elämän eli jätän kaikki herkut, pullat, jäätelöt jne. Kylässä ainoastaan on pieni määrä sallittua jos en pysty loukkaamatta olemaan ilman.

Olen vuosi sitten tehnyt seuraavat tavoitteet ja kun ne ei ole toteutunut niin ajattelin ne samat laittaa tulevalle vuodelle. Listasin niitä oikein ylös jotta voin niitä sitten vuoden varrella muistella jos alkaa mietityttämään

• HERKUT: kaupasta ei herkkuja osteta eikä syödä. Ainut missä saa syödä on kylässä jos ei pysty kohteliaasti olemaan syömättä. Esim. minua varten tehty tai ostettu jotain
• LIIKUNTA: pyrin joka päivä käymään ulkoilemassa/liikkumassa vähintään 30min
• MIELI: yritän päästä ajatuksesta, että vartaloni on ruma. Yritän hyväksyä itseni sellaisena kuin olen
• PAINO: tavoitteena pudottaa vuodessa ainakin- 10kg

Nyt on ilmat ollut niin huonot ja epävakaiset, että ei ole paljon voinut ulkona ulkoilla. En ole sitten saanut itsestäni irti sisäliikuntaankaan. Onneksi sentään kerran viikossa on ollut zumbaa jossa olen Netan kanssa käynyt. Ja se onneksi jatkuu taas heti alkuvuodesta. Ensi vuonna on luvassa liikunnallisia tapahtumiakin johon olen menossa esim. maaliskuussa Supertreenit Naantalissa sekä Likkojen lenkki toukokuussa. Niitä innolla odotan.

Viimeksi pt tapaamisella oli punnitus ja mittaus ja onneks molempiin saatiin – merkkistä lukemaa. Se antoi kannustusta mutta sitten taas tuli pettymystä miksi ei ollut enempää. Sitten tuli katumus miksi en ole noudattanut ohjeita kunnolla, mikä on voinut olla se este? Nyt on pakko alkaa noudattamaan ohjeita 110%, jotta pääsen joskus haluamiini tuloksiin.

Oma olo ei ole ollut hyvä pariin viikkoon, koko ajan jotain pientä flunssaa, kuumetta tai väsymystä. Lauantaina tuli käytyä Lavis- lavatanssijumpassa ja hyvä ettei kuolema korjannut. Oli tosi rankkaa mutta kivaa. Tänään on sitten ollut paikat kipeenä mutta onneks päivän mittaan on olo helpottunut.

Kannustusta ei ole tullut taas kotona mutta ehkä se on johtunut siitä, että tässä on kaikkea tapahtunut lyhyellä ajalla. Tai sitten puolisokin on huomannut, että nyt ei ole oikein sujunut. Jotenkin tuntuu, että kannustusta tarvis enemmän mutta en ole kyllä monellekaan juuri asiasta edes kertonut. Kotona on ollut viime viikkoina niin paljon hommia, että on unohtanut itsensä ja itsestä huolehtimisen vallan. Nyt ajattelin, että pakko saada itselle se aika että voi huolehtia myös itsestään.

Ruokailut on edelleenkin hankalia. Ruokamäärät on isoja, syödään usein sekä se rasva. Rasva on mun kompastuskivi nyt tässä elämänmuutoksessa ajan lisäksi. Rasvan käyttöä pitäisi lisätä mutta miten? Aamupuuroon lisään voisilmän, munakkaan paistamiseen lisään rasvaa, salaatinkastikkeena on rasvaisempaa kastiketta mutta siihen se sitten jää. Enemmän pitäisi vielä käyttää mutta kun ei vaan uppoa. Olen yrittänyt kokeilla puolison ja lasten käyttämään ideaa, rasvaa keitetyn riisin joukkoon, yök. Kerran kokeilin ja oksennus meinas tulla kun sitä söin, ei ollut mun juttu.

Tässä on nyt kohta kuukauden päivät harjoiteltu uutta ruokavaliota. Suurimpana muutoksena tässä on aikasempiin ruokailuihin se, että ruokaa syödään paljon enemmän kuin ennen. Toinen missä nyt yritetään parantaa on rasvan käyttö. Ruokapäiväkirjan mukaan olen käyttänyt rasvaa vain 4% kun sen kuuluisi olla 11% eli paljon pitää jotenkin lisätä. Olen nyt sit koittanut lisätä rasvaa joka ruokaan mutta en vaan saa sitä ehkä edelleenkään varmaan tarpeeksi. Rasvan käytön lisääminen ei ole helppoa ollenkaan. Elimistö on ehkä tottunut pieneen rasvamäärään niin nyt sen syöminen yököttää ja kun kaikkeen sit ei voi lisätä. Salaattiin en osaa öljyä lisätä niin täytyy käyttää rasvaisia salaatinkastikkeita.

Liikunnat alkoivat tällä viikolla ja eilinen toteutui hyvin, kävin tunnin zumbassa. Katsotaan kuinka vaikea on tuota liikuntapuolta toteuttaa mutta parhaani yritän. Tällä viikolla liikunnat on ollut vielä vähän hakusessa mutta eiköhän se tässä pikku hiljaa tule rutiiniksi. Peruskuntoa pitäisi kohottaa eli lenkillä tulee käytyä. Uskon, että ruokailu ja liikunta yhdistyvät pikku hiljaa ja niistä tulee rutiineja.

Hankalaa on ollut siinä mielessä, että olen jäätelöhiiri ja sitä tulee syötyä usein. Siitä täytyisi päästä pois. Täytyisi miettiä joku toinen ”herkku” joka olisi terveelllinen ja ei olisi haittaa vaikka söisi joka päiväkin.

Tässä on tällä hetkellä kuitenkin niin monta asiaa samanaikaisesti kesken, että täytyy vähän soveltaa. Mutta onneksi niitä saa pikku hiljaa pois niin sitten saa kuntoiluita kohdalleen.

Pitkä aika on vierähtänyt kirjoittelussa, olen ihan unohtanut tämän blogini. Jos nyt taas päivittelis tätä ahkerammin. Paljon on taas tapahtunut elämässä mutta ei hoikentumisessa.

Olen pidemmän aikaan haaveillut omasta personal trainerista. Olis kiva kun joku tekis itselle sopivan ruokavalion ja liikuntaohjeet. Potkis persuksille ja antais neuvoja kun tarvitsee. Uskoisi sinuun ja auttais saavuttamaan päämäärän mistä haaveilet. Toki saan kannustusta ja tukea rakkaaltanikin mutta se on eri asia ja erilaista. Rakkaalta ei saa ruokaohjeita tai liikuntaohjeita.

Olin sitten Netan kanssa taannoin kuuntelemassa erästä pt:tä joka oli innostava ja selkokielellä puhuva. Silloin mietin kuinka kiva olis jos hänet saisi omaksi pt:ksi. No, onneksi se sitten oli mahdollista vaikka mietinkin monta kertaa asiaa. Lupasin, peruin, lupasin, peruin, lupasin.

Ennen ensimmäistä tapaamista piti täyttää henkilötietolomaketta sekä kolmena päivänä ruokapäiväkirjaa. Mulle osui tyypillisesti siihen kolmeen päivään yövuoro joka aina sekoittaa ruokailuita. No, silloin tuli muutenkin syötyä normaalia epäterveellisemmin kun söimme lapset toivomia itse tehtyjä hamppareita.

Ensimmäinen tapaaminen oli sunnuntaina 24.9. Silloin käytiin ruokapäiväkirjaa läpi ja sain uudet ruokaohjeet. Samalla sitten otettiin ensimmäiset mitat ja tutkittiin vartaloa peilin edessä. Se oli kauheaa jos mikä, ehkä treenaamisen kauhein osio. Tutkittiin millainen vartaloni on ja mihin pitää kiinnittää enemmän huomiota. Jotenkin ei yllättänyt asiat jotka tuli ilmi. Sitten oli pieni kuntotesti, muutama liike, niitä tehdessä tajusin oikeasti kuinka huonossa kunnossa olen. Ne oli sellaisia liikkeitä joita pitäisi pystyä tekemään paremmin ongelmitta, mutta enpä vaan pystynyt.

Nyt olen ruokaohjeita noudattanut melkein täydellisesti siitä lähtien. Toki on vasta opettelua mutta pikku hiljaa uskon, että onnistun. Vaikeinta on vaan se, että ruokia ei saa punnita vaan pitää oppia silmämääräisesti katsomaan kuinka paljon voi syödä. Liikuntaa olen nyt lisännyt ja se tuntuu hyvältä. Onneks on Vili joka on valmis lähtemään lenkkiseuraksi.

Seuraava tapaaminen on kahden viikon päästä, 11.10. silloin on myös seuraava punnitus. Itselläni on ainakin hirveä pelko, että paino ei ole tippunutkaan. Mitä Piia, pt:ni, sitten sanoo? Olenko pettymys? Vai iso haaste? Nyt koitan liikkua paljon ja katsoa sitä ruokailuani, että saisin edes vähän painoa alaspäin siihen mennessä. En halua olla se, joka tuottaa pettymyksen.

Nyt on koitettu kevennellä pikku hiljaa mutta aina vaan retkahdan herkkuihin. Aloitin jo nettivalmennuksenkin painon pudotusta varten. Sitä on nyt kaksi viikkoa ollut mutta tää viikko on mennyt ihan pyllylleen sen suhteen. Ollaan oltu niin paljon liikenteessä, että on tullut syötyä mitä sattuu, ollaan toki käveltykin.

Mutta maanantaina se taas jatkuu uudella innolla. Suurimpana ongelmana jotenkin tuntuu nyt olevan, se että mies ja lapset syö herkkuja. Ja itsellä ei löydy sen vertaa kuria, että saisin sit pidettyä itseni niistä erossa. Olen yrittänyt saada miestä mukaan laihduttamaan, miehelle siis vaan lihasten kasvatusta ja sixpackin etsimistä, mutta ei suostu. Olis niin mukava yhdessä treenata ja käydä lenkillä. Mutta kuten on moni todennut niin, ei toista voi pakottaa. Mutta itselle pitää nyt etsiä se itsekuri ja pitää siitä huolta.

Olen varannut syksylle meille koiran pennun ja haluaisin sen kanssa jaksaa sitten touhuta ja kouluttaa niin olisi kiva kun olis kevyempi. Ajattelin koittaa kuinka tuo juokseminen taas onnistuisi. En ole ikinä ollut mikään juoksija tyyppi mutta juoksukoulun joskus kävin ja nyt ostin juoksun opetteluun auttavan kirjan.

Mutta katsotaan mitä tuleman pitää, kokonaan en kuitenkaan vielä luovuta että keveämpi olisin.

Olen tässä nyt kevennellyt ruokailuita ja korvannut osan aterioista Nutriletin tuotteilla, pirtelöillä ja smoothieilla. On ollut ihan mukavaa vaihtelua ruokailuun ja helppoa. Nälkää ei ole tarvinnut tuntea. Painokin on ihan hyvin tullut alaspäin, hitaasti toki mutta sillä ei ole väliä.

Mutta nyt tässä viime päivien ajan olen huomannut, että olen tunnesyöjä. Kun olen alakuloinen ja surullinen niin syön kaikkea "kiellettyä", karkkia, jäätelöä jne. Olen pitkään asiaa jo pohtinut, että voisiko olla mutta nyt se vahvistui ja tosi voimakkaasti.

Olin painoni saanut jo alle 100kg joka oli yksi tavoitekin. Maanantaina siis painoni oli 99,9kg. Sit aloin sairastamaan, flunssa ja kuume. Siinä on mennyt viikko. Mies lähti keskiviikkoaamuna lomalle ja jäin lasten kanssa kotiin. Kuumeessa yksin, lasten mentyä nukkumaan alkoi herkut huutelemaan kaapeista. Jo keskiviikkona oli ikävä rakasta. Kaipasin seuraa, ei kipeänä mun kuulu olla yksin. Illalla sit kun lapset oli nukkumassa tein itselleni tortillaa, katselin elokuvaa. Kun tortillat oli syöty niin jäätelö huusi pakastimessa minua, söin siitäkin vielä puolet. Ja toi siis samana iltana kun mies lähti.

Seuraavana iltana jälleen lasten nukkumaan mentyä tein itselleni pitsaa ja elokuvaa ja tietysti jälleen sitä jääteöä. Silloin jo tiesin taas, että olen tuhonnut hyvin pudonneen painoni. Enhän ole päässyt liikkumaan laisinkaan kun olen ollut kipeä ja yksin lasten kanssa.

Eilen viimeinen ilta kun mies on poissa. Sain onneksi syötyä ruuan järkevästi ja aika terveellisesti, kalaa ja vihanneksia. Mutta jälleen vähän myöhemmin loppu jäätelö meni suusta alas sekä tälle päivälle ostettuja karkkipäivän karkkeja.

Onneks rakas tulee tänään illalla jo kotiin. Toki olen illaksikin suunnitellut herkkuja mutta huomenna pääsen sit jo lenkillekin. On kyllä niin iso ikävä, että sekin vaikuttaa noihin herkkujen syönteihin.

Oon nyt pari päivää miettinyt tuota MIELI tavoitetta tai lähinnä siitä yhtä osaa, vartaloa.

Mulla on ahdistus omasta vartalosta, en pidä siitä laisinkaan. Erityisesti inhon kohteita ovat maha ja takapuoli. Jos kumpikin olisi pienempi niin vaatteiden ostaminen olisi paljon helpompaa ja vaatteet näyttäisivät päälläni paljon paremmilta, sopivimmilta. Enkä näyttäisi aina siltä kuin olisin raskaana.

Vatsani on iso, pehmeä, löllyvä mätäs. Kuin sellainen metsän rahkasammal johon saa hyvin upotettua kämmenen kun painaa. Vatsalla on löysää jo raskauksien jäljiltä ja se ahdistaa ihan hirveesti.

Takapuoli sit taas on iso, joka korostuu vielä notkoselän ansiosta. Siinä on paljon appelsiini- ihoa.

On miettinyt, että jos/kun saan painoa alan niin mitä tapahtuu vartalolle. Kiinteytyykö iho myös sitten samassa tahdissa vai jääkö minulle roikkuvaa ihoa? Nyt mua ahdistaa jo henkisesti mun roikkuva vatsanahkani niin mitä se on sitten jos saan esim. 10kg pois. Entä 20kg? Entä mitä nuo pudotetut kilot vaikuttavat takapuoleeni? Entä jos ihoni ei palaudu. Siitä jää roikkuva niin mitä se tekee itsetunnolleni. Olisiko silloin parempi vain olla lihava?

Tämä kaikki jää nähtäväksi.....

Tammikuussa on viimeks tullut kirjoiteltua, paljon on tapahtunut sen jälkeen. Ruokailut on ollut mitä sattuu, herkkuja on syöty paljon, liikuttu vähän. Paino on noussut tasaseen tahtiin. Syksyllä kun liityin Keventäjiin, tänä vuonna se on ollut ihan "jäissä". Kokeilin tuossa helmi- maaliskuun vaihteessa Fitverstaan KG painonpudotusdieettiä mutta se ei ollut mun juttu. Ongelmana siinä koin lähinnä viikottaiset valmentajalle raportoinnit. Eka viikko meni ihan hyvin mutta sen jälkeen en sitten enää osannutkaan raportoida oikein. Sit kun aina tuli jotain sanomista niin meni loppukin mielenkiinto siihen.

Jatkoin sitten uudelleen Keventäjien parissa. Siellä on nyt muutamia viikkoja tullut oltua. Nyt vielä tuntuu hankalalta pysyä sallituissa kaloreissa mutta ehkä pikku hiljaa. Nyt sentään paino on jälleen laskusuunnassa mutta liian hitaasti.

Onneksi tuo kesä on tulossa ja hyvät ilmat, toivottavasti ainakin. Ja hyvän lenkkikaverinkin löysin melkein naapurista. Ja lapset ovat innokkaita lenkille mukaan lähtijöitä kun pääsevät pyöräilemään samalla.

"Mietin eilen tulevaa vuotta ja omia tavoitteita/haaveita. Listasin niitä oikein ylös jotta voin niitä sitten vuoden varrella muistella jos alkaa mietityttämään.
HERKUT: uusia en kaupasta enää osta, ne saan syödä vielä mitä kotona on. Herkkuihin kuuluu karkit, keksit, jäätelö
LIIKUNTA: pyrin joka päivä käymään ulkoilemassa/liikkumassa vähintään 30min.
MIELI: tää on se vaikein. Yritän päästä ajatuksesta, että vartaloni on ruma. Yritän hyväksyä itseni sellaisena kuin olen.
PAINO: tavoitteena pudottaa vuodessa -10kg "

Tuollaisia tuli kirjoitettua tammikuussa. Noista nyt ei ole mikään toteutunut tähän mennessä. Mietin sitten miten pitäisi jatkaa, että saisin nuo toteutumaan. Puolisoni sanoin, että ota vaikein ja keskity siihen ensin. Toteuta asiat yksi kerrallaan. No, mikä noistakin sitten on se vaikein. Kaikki on vaikeita.

Herkkuja on tullut syötyä jatkuvasti. Jotenkin on niin vaikea pidättäytyä herkuista kun muu perhe syö niitä jatkuvasti kotona. Töissä pystyn helposti kieltäytymään herkuista, karkeista ja kekseistä. Osaksi tietysti johtuu siitä, että en uskalla töissä syödä herkkuja kun eivät ole gluteenittomia. Kotona kun herkkuja on sellaisiakin mitä saan syödä. 

Liikuntaa en ole joka päivä päässyt/ehtinyt/jaksanut harrastaa. Alkuvuodesta oli niin liukastakin, että en uskaltanut lähteä ulkoilemaan. Mutta nyt kun tiet ovat sulaneet niin odotan jo innolla, että pääsen polkupyöräilemään.

Paino on noussut mutta pikkuhiljaa on tarkoitus saada se alemmaksi. Ja ehkä se pikku hiljaa laskeekin.

Mieli, se on se suurin ongelma. Se ainut joka vaikuttaa kaikkeen. Sitä vaan en tiedä kuinka sitä asiaa korjaisi. Täytyy varmaan alkaa käymään keskustelua oman itsensä kanssa. Mutta kun saa muutaman kilon pois niin kai se mielikin paranee.

Nyt olen ajatellut asettaa itselleni uuden tavoitteen. Kun saan painoa pois niin ostan itselleni palkinnon. Ja se palkinto on vain eduksi painonpudotukselleni.

1.1.2017 Paino jälleen huimat 100,2kg. Olo on tukkoinen ja kaamea. Nyt on pakko alkaa tekeen itelleen jotain. Keventäjät otetaan taas käyttöön, joulun ja uuden vuoden oli päiväkirja "lomalla".

Mietin eilen tulevaa vuotta ja omia tavoitteita/haaveita. Listasin niitä oikein ylös jotta voin niitä sitten vuoden varrella muistella jos alkaa mietityttämään.

• HERKUT: uusia en kaupasta enää osta, ne saan syödä vielä mitä kotona on. Herkkuihin kuuluu karkit, keksit, jäätelö
• LIIKUNTA: pyrin joka päivä käymään ulkoilemassa/liikkumassa vähintään 30min.
• MIELI: tää on se vaikein. Yritän päästä ajatuksesta, että vartaloni on ruma. Yritän hyväksyä itseni sellaisena kuin olen.
• PAINO: tavoitteena pudottaa vuodessa -10kg

Haastetta tulee heti alkuun kun meillä alkoi keittiöremontti niin ruokailut on hankalampia. Mutta nyt on taas motivaatio jotenkin korkeammalla. Tänään kävi pitkästä aikaa Vilinkin kanssa lenkillä. Kierreltiin tuolla pelloilla ja metsässä. Oli tosi mukavaa ja virkistävää. Ihana kun tuli pakkasta niin kaikki on jäässä niin ei tule kuraa. Ja pakkasella voi kulkea melkein mistä vaan.