Joulu. Onneksi on ohi. Aaton aattona kävin puntarilla ja se näytti 98kg. Jouluna tuli syötyä jouluruokia paljon, herkkuja ei niinkään paljon. Tänä vuonna esim. joulutorttuja en ole syönyt ainuttakaan vaikka ne on mun herkkua. No, jouluruokaa on syöty vieläkin ja vielä syödäänkin muutama päivä. Maanantaina kävin puntarilla niin näytti jo 100kg, painoa tullut joulun aikaan siis +2kg.

Olokin on kyllä turvonnut ja jotenkin tukkoinen. Tuntuu, että kaikki vaatteet kiristää ja puristaa joka puolelta. Mutta nyt pikku hiljaa taas aletaan pudottamaan painoa pois, voi toki lähteä helpostikin jos on vaan turvotusta.

Eilen oltiin koko päivä ostoksilla. Askeleita tuli paljon mutta toki tuli syötyäkin ei niin terveellisesti, pitsaa, jäätelöä ja illalla vielä grilliruokaa. Mutta tuli syötyä kyllä kasviksiakin mutta toki liian vähän. Veden juonti unohtui eilen kokonaan, toki yöllä tuli töissä juotua mutta ei sit enää kotiin päästyä.

Tänään aamulla kävin jälleen puntarilla niin nyt näytti 99,4kg, pudonnut siis jo -600g. Suuntana ihan oikea. Tänään toki tulee vielä ainakin syötyä joululaatikoita kun niitä tuolla kaapissa on mutta jos tää turvotus alkaisi pikku hiljaa hävitä kropasta niin paino varmaan putoaisi.

Seuraava postaus tuleekin sitten uutena vuotena ja siihen ajattelin kirjoitella toki kuulumisia mutta myös vähän suunnitelmia ensi vuodelle mitä ajattelin painonpudotukseen tehdä.

Kuulumisia taas. Painonpudotus on ollu ihan hyvällä mallilla, paino on pudonnut pikku hiljaa. Viime kirjoituksesta on paino pudonnut- 1,4kg. Eihän se paljon ole mutta mutta parempi pieni pudotuskin kuin nousu.

Oma mieli ei vaan oikein toimi. Vaikka iloitsen pienistä pudotuksista niin itsetunto ei anna rauhaa ja hyväksyntää vartalolle. Ahdistaa lähteä tilaisuuksiin kun ei ole sopivia vaateita tai ainakaan sellaisia jotka näyttäisi hyvältä päällä. Peiliin en edes uskalla katsoa.

Tuolla jossain kun olen ja näen pulleita ihmisiä en tiedä miksi aina tekis mieli mennä kysymään oletko sinut itsesi kanssa? Osa heistä varmasti on mutta entä osa? Vai olenko ainoa joka ei ole, en usko. Miksi mieli ei hyväksy vartaloa vaikka tietää mistä se on kilonsa haalinut. Ja mikä sitten on se "raja" joska ylitse kun on päässyt niin mieli alkaa hyväksyä itsensä ja uskallan kenties katsoa itseäni myös peilistä. Ahdistus on välillä jopa niin suuri, että olen miettinyt peilien poistamista eteisestä. Peilit on tällä hetkellä siis siten, että niiden ohi on pakko mennä monta kertaa päivässä.

Liikunta on jäänyt kun koittanut kotia järjestää joulua varten. Kuntopotkunyrkkeilykin jäi joululomalle niin ei ole sitäkään. Jos tässä pikku hiljaa saisi taas itsestään irti ja lähtisi lenkille. Toki kelitkin on ollut aika huonot kun on niin liukasta joka paikassa. Tulis vaan lunta niin pääsis vaikka hiihtämään.

No, ei mennyt tää viikko taas niin kuin viime postauksessa kuvittelin. Maanantai meni sitten vielä sairastaessa ja lääkäriin oli mentävä. No, lohtu oli onneksi se, että oli vain normaali flunssa. Se päivä tuli vielä sairaslomaa. Olo helpottikin vielä lepäämisellä sen yhden päivän.
Tiistaina tuli sitten askeleita kun päätin lähteä lasten kanssa jouluostoksille.  Muutamia joululahjoja onneksi löytyi mutta paljon on vielä ostettavaakin. Keskiviikko ja torstai meni sitten koulutuksessa, eli silloin istuttiin puolet vuorokaudesta, joko autossa tai luennolla. Silloin liikkumiset jäi ja syötyä tuli hyvin eli tietää paino nousi. Perjantaina menin yövuoroon eli päivä meni nukkuessa. Lauantaina sitten juhlittiin "vauvan" 2v juhlia ja tuli syötyä kakkua pieni pala. Mutta tänään jotenkin jo kaipaan lenkille, ehkä koirakin jo kaipaa.

Mä seuraan yhden laihduttajan blogia, hiljattain hän kirjoitin siitä kuinka kumppanin kannustaminen auttaa painonpudotuksessa. Se sai miettimään omakin perhettä ja sen tukea. Lapset on sen verran pieni, että he ei pysty kannustamaan kauheasti. Toki käyvät kanssani lenkillä monesti mutta kun ei pääse pyörillä enää niin se mukana oleminen on hankalampaa. Me käytiin viime vuonna ja muistaakseni vielä keväälläkin koko perhe lenkillä, nyt ei olla tänä kesänä saati syksyllä enää yhdessä käyty. Itse kaipaan niitä lenkkejä mutta jotenkin tuntuu inhottavalta "pakottaa" perhe mukaan. Onneks mulla on sentään koira joka on aina valmis kanssani lähtemään. Hän kirjoitti myös herkkujen syönnistä. Meillä ei kauheasti herkkuja syödä tällä hetkellä. Lapsilla on karkkipäivä kerran viikossa. Jäätelöä tulee ostettua aina silloin tällöin ja sit mies pyytää monesti karkkia/keksejä/kakkua kun menen yövuoroon. Olen niitä ostanut mutta monesti tekee mieli jättää ostamatta. Kun sitten tekee mieli itsellekin ostaa jotain. Yritän nyt vaan kasata itseni ja pysyä erossa herkuista, nyt synttäriä lukuunottamatta.

Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja liityin vuodeksi Keventäjiin. Olen aikaisemminkin ollut siellä mukana ja saanut painoa pudotettua niin nyt kokeilen vieläkö onnistuu. Siellä on hyvä foorumi josta saa vertaistukea kun vaan löytyy se oikea porukka.

Nyt on dieetti ollut ”jäissä” useamman kuukauden. Syönyt olen terveellisesti koko ajan mutta paino on vaan noussut. Maaliskuussa elämä muuttui ja siitä paino on lähtenyt tasaiseen nousuun ja sitä on tullut n 10kg lisää. Nyt tehtiin päätös ja elämä palautettiin vanhaan kaavaan. Toiveena tietysti myös että paino alkaisi taas pudota. Nyt painoa on jo liki 100kg. Tavoitteena nyt ensin olisi saada se sinne alle 90kg ja siitä sitten tietysti vielä alemmas. Ihannepainoon kuitenkin matkaa useita kymmeniä kiloja.

Nyt onneks sain miehen suostumaan mukaan pieneen kunnonkohotusprojektiin niin on mukava kun ei tarvitse yksin ahertaa. Sovittiin yhteisistä pelisäännöistä:

1. käydään koko perhe lenkillä yhdessä, vaikka vaan pieni lenkki mutta kuitenkin useasti viikossa
2. pidetään meille vanhemmillekin kerran viikossa karkkipäivä kuten lapsillekin
3. ei syödä herkkuja muina päivinä jos ei ole vieraita, ei osteta niitä kotiin kaappiin huutamaan syömistä

Nyt tietysti heti kun päätin aloittaa kuntoilun uudelleen niin iski flunssa. Viikonloppu menee siis levätessä. Maanantaina pääsee sitten aloittamaan kuntoilun.

Tässä syksyllä aloitin käydä kerran viikossa kuntopotkunyrkkeilyssä sekä kahvakuulassa. Kahvakuula ei sitten kuitenkaan ollutkaan minun juttuni ja lopetin se. Kuntopotkunyrkkeilyssä olen käynyt aina kun olen ehtinyt, se on kiva harrastus.

Sit tässä syksyn aikana jouduin opettelemaan uuden ruokavalion kun huomattiin että tavalliset viljatuotteet aiheuttavat vatsaoireita. Eli ruokavalio vaihtui gluteenittomaan ja sitä tässä on nyt opeteltu pikku hiljaa syömään sekä valmistamaan.

Mutta alkuviikolla lisää kun saadaan projekti kunnolla käyntiin.

Kuulumisia pitkästä aikaa.

Täällä kevät tai alkuvuodesta saatu uusi aktiivisuusranneke on saanut liikettä niveliin. Nää aurinkoiset ja valoista illat on mun mieleen. Alkuvuosi yritettiin omin neuvoin taas painonpudotusta mutta se ei kauheasti tulosta tuottanut.

Äitienpäivänä sain mieheltäni Fitfarmin FitMama valmennuksen äitienpäivälahjaksi. Toiset olis voinut tuosta suuttua mutta minä en. Vaikutti ehkä asiaan se, että olin mieheltä sellaista toivonut.

Dieettiä on nyt sit kolme viikkoa takana ja neljäs just alkanut. Paino on pudonnut muutaman kilon ja senttejä lähtenyt melkein kymmenen. Ruokavaliosta en ole pitänyt 100% kiinni. Liikuntaa olen harrastanut runsaasti päivittäin eli en ainakaan ole jäänyt sohvalle silti makaamaan.

Aktiivisuusranneke on mulle ollut ihan loistava hankinta, kiitos rakkaan mieheni joka sen minulle osti. Nyt kun se itse määrittää päivätavoitteeseen askelmäärän niin se laittaan kävelemään. Ja kun askeleet tulee täyteen niin se nostaa tavoitetta seuraavaan päivään. Alkuun se oli muka vaikea saada askeleet täyteen mutta nyt se tuntuu jo pakkomielteenä, että ne askeleet pitää saada täyteen.

Illat on ihania kun ovat valoisia niin voi iltavuoron jälkeenkin vielä lähteä lenkille. Ja nyt kun oon saanut vauhtia pitävän kaverinkin, tytär oppi ajamaan ilman apupyöriä ja on innostunut nyt pyöräilystä kovin.

Mutta tässä pikakuulumiset  tällä kertaa.

Pääsiäinen, mikä ihana syy herkutella. No, mun herkuttelu on lähinnä  jäänyt muutamaan kevätsuukkoon (on muuten hyviä) sekä mämmiin ja vaniljakastikkeeseen. Suklaamunia en ole ainuttakaan syönyt, lapset syönyt munkin osan.

Liikuttua on tullut viime viikon aikana aika kivasti. Oon innostunut tekemään yhdensuuntaisia pidempiä lenkkejä joko Vilin tai Juliuksen kanssa. Eli lähden kotoa kävelemään ja tietyn ajan päästä mies ja lapset tulevat meidät sit hakemaan, ei tarvitse miettiä, että pitää jaksaa kävellä vielä kotiinkin. Ja saa erilaisia maisemia kun pystyy kävelemään pidemmälle.

Pyöräilykausikin mun piti jo aloittaa mutta enpä ole vielä ehtinyt. Lapset ja mies sen jo aloitti kun oltiin ulkoilemassa. Mun piti sitten sen lenkin jälkeen mennä pyöräilemään mutta koira alkoi ripuloimaan niin lähdinkin sitten hänen kanssaan lenkille. Sit olin jo niin väsynyt että en enää pyöräilemään jaksanut lähteä.

Viime viikolla sain uuden aktiivisuusrannekkeen. Vanhasta alkoi näyttö hajoamaan ja sain takuuna uuden, paremman. Nyt kelpaa kuntoilla. Aktiivisuusrannekkeen ohjelmassa on myös kalorilaskuri niin saa kaikki palvelut samasta paikasta. Vielä kun lähtis tuo paino laskemaan niin olis hyvä. Mutta eiköhän sekin ajan kanssa.

Nyt on loma. Piti niin olla aikaa itselle ja kuntoilulle sekä kodin järjestelyyn. Yhden päivän olen ehtinyt kotia järjestää :(. Tänään ehdin sit kaksi kertaa kunnolliselle lenkille, ensin koiran kanssa pitkin lumisia peltoja ja metsiä ja sit pienin oli mukana vaunuissa iltalenkillä. Oli kyllä niin ihanaa vaikka vähän satoikin.

Huomenna on taas reissua asioille mutta toivottavasti ehtii joko lenkille tai kotia järjestelemään. Tuntuu jotenkin niin kurjalta kun kaikki jää kesken.

Kuun alussa piti aloittaa kyykkyhaaste mutta ainoastaan yhtenä päivänä olen ehtinyt/muistanut tehdä. No, kyllä joka päivä pitäis olla sen verran aikaa mutta jotenkin van ei sitä sopivaa aikaa löydy. Täytyy katsoa jos aloitan kyykkyhaasteen maanantaina alusta ja teen omassa tahdissani.

Ei ole tullut kuukauteen kirjoiteltua kun ei ole mitään tapahtunutkaan. Paino ei muutu juurikaan, seilaa saman ja +1kg välillä. Mieltä ahdistaa kun paino ei putoa. Mieli on muutenkin tiukilla nyt kun on murheita elämässä.

Ilmat ulkona on ihan kauheita, ei pääse lenkille. Joo, tekosyy mutta kun ei ole kunnon ulkoiluvarusteita niin ei viitsis joka päivä itseään kastella. Oma kuntosalikin olis mutta jotenkin tuntuu, ettei aika riitä yhtään sinnekään. Täytyy varmaan vaan alkaa käydä siellä myöhään illalla kun lapset nukkumassa ja kotihommat tehty. Kuitenkaan aika lasten kanssa en haluaisi vähentää kun sitä on muutoinkin vähän. Pakko on alkaa ottaa itseään niskasta kiinni, tästä ei ainakaan tuu yhtään mitään.

Mies yrittää kannustaa ja lupaa palkintoja saavutuksista mutta siltikään ei paino putoa. Syyttää ei voi kun itseään, aivojaan ja oikeaa kättä joka ruoan suuhun vie. Maanantaina lupaan ottaa itseäni niskasta kiinni ja lopettaa herkkujen syönnin, painon on pakko alkaa pudota.

2. viikko, 3. viikko meni ja paino jatkoi nousuaan.... kuitenkin sen piti olla laskusuuntainen eli ihan väärä suunta. Sitten ajattelin, että liityn siihen Superdieetti plussaan. Siinä ruokavalio oli niin hankala, että siinä meni hermo. No, sitten loppui laihduttaminen ohjeilla ja alkoi oma yrittäminen.

Joulu tuli ja meni, uusi vuosi tuli ja meni. Alkuvuosikin meni ja paino nousi. Mietin, että missä hemmetissä on vika. No, sit mietin, että mikä olis keino millä sitä sais taas laskemaan. Viime vuonna olin Keventäjissä ja sain painoani putoamaan. Eli nytkin taas liityin sinne.

Alku lähtikin ihan lupaavasti liikkeelle mutta sitten tuli taas ratkeamisia roskaruokaan, ja paino nousuun. Puntarilla käynti ahdisti. Ajattelin, että nyt on otettava itseään niskasta kiinni jos meinaa päästä tavoitteeseen.

Liikunta on jäänyt vallan kovien pakkasten vuoksi. Viikonloppuna oli vähän lauhempaa niin ajattelin, että menen hiihtämään. Oltiinkin koko perhe, lapset ja minä hiihdimme. Kaaduin sitten suksilla niin pahasti, että polveen tuli haava ja mahtava mustelma. Eli ei liikuntaa hetkeen. No, kävin sit kuitenkin pari päivää myöhemmin koiran kanssa lenkillä kun polvi tuntui paremmalta. Ja mun tuurilla liukastuin siellä ja jälleen sama polvi edellä. Täytyy varmaan vaan tyytyä tohon sisäliikuntaan eli omalle kuntosalille. Kuntosalillakin pitäisi vähän tehdä muutoksia niin olisi mukavampi siellä käydä. Ja aikaakin tarvis jostain löytää lisää.

Mutta nyt alkaa kova tsemppi ja kilojen on pakko muuttaa muualle. Häätö aloitetaan isommin tehoin......