Taas oli se hetki kun pelotti. Käytiin pyöräilemässä ja päästiin kolme kilometriä kun sokerit laski. Ei muuta kun suklaata nassuun. Kaikki meni hyvin, päästiin takas autolle.

Mutta en uskalla näistä puhua, että kuinka paljon nää mua ahdistaa. En tiedä ymmärtäiskö kukaan. Tonille en uskalla kertoa. Mutta yksin en uskalla Tonia vielä päästää mihinkään liikkumaan.