Tänään on ollut jotenkin masentunut olo, en tiedä miksi. Kaiken pitäis kuitenkin olla hyvin mutta mieli on toista mieltä. Mikään asia ei isommin harmita, oon vaan jotenkin kyllästynyt tähän arkeen ja ainaiseen kinasteluun lasten kanssa.

Olen taas yrittänyt syödä terveellisesti ja ketogeenisesti. Samalla mulla käytössä nutriletteja, kasviskeitto on hyvää raejuustolla sekä suklaapirtelö kun maistuu ihan kaakaolta. 

Asia mikä myös vaikuttaa mielialaan on se, että tuntuu kuin joutuisi salaa syömään eri ruokia. Kun kannustusta ei tunnu tulevan mistään vaan ihmettelyä ruokien suhteen. Olis kiva, kun vois reilusti julkisesti syödä eri tavalla. Mutta miksi yleensäkään pitää arvostella tai ihmetellä toisten ruokailuja? Työpaikalla se varsinkin korostuu, kun yhdessä syödään. Kun annettaisiin kaikkien vaan syödä omia ruokiaan rauhassa, ihan sama mitä kukakin söisi. Miksi jokainen ei oikeasti voi elää omaa elämäänsä ja syödä mitä haluaa? Kotona onneks saan syödä mitä haluan.

Liikuntaa en ole harrastanut ollenkaan, kun ei ole aikaa. Kaikki aika menee kodin siivoukseen ja arjen pyörittämiseen. Juoksumattokin tuli hommattua mutta ei ole silläkään aikaa kuntoilla. Pitää niin isoa ääntä, että ei voi käyttää enää sen jälkeen, kun lapset on mennyt nukkumaan. Omaa aikaa ei juurikaan ole, sekin vähän mitä vois illalla saada on pätkittäistä kun lapset ramppaa koko ajan vaikka pitäisi nukkua. Omaa rauhaa kuntoilulle ei ole laisinkaan.