maanantai 20. joulukuuta 2021

Vuosisopimus mun parhaalle kaverille

Moikka! Ajattelin, että on korkea aika esittäytyä. Ollaan kuitenkin asuttu samassa paikassa jo niin monta vuotta. Mä olen sun Sisäinen Pullukka.

Äläkä viitti esittää yllättynyttä. Kyllä sä mut tunnet. Kuinka monta kertaa me ollaan sun kanssa nostettu se konvehtirasian ylempi kerros pois, kun ollaan leikitty nougat-aarrejahtia. Ja kuinka monta kertaa oon joutunut sulle jankuttamaan, että ota nyt hyvä ihminen se suklaapatukka siitä kassan vierestä, nyt kun siihen on vielä mahdollisuus. Eikä olla kertaakaan kaduttu, vai mitä!

Meillä on kyllä tosi kivaa yhdessä. Mutta ois mulla sulle yksi pyyntökin. Sä voisit kyllä vähän relata. Torkuttaisit aamulla vähän pidempään. Niin, ja ootko koskaan pysähtynyt miettimään, mikä sua oikeesti estää pitämästä karkkipäivää joka päivä?

Oon iloinen, että voin kutsua sua ystäväksi. Sä oot nimittäin ihan huipputyyppi! 

Mutta nyt mä olen vähän huolissani susta. Yleensä tähän aikaan vuodesta sä saat päähäsi tehdä “ryhtiliikkeen”. Tajuuksä miten typerältä se saa mut näyttämään?! Oon katellut sivusta sitä sun intoilua aina vähän häpeillen. Se on mun mielestä tosi noloa. Ja mitä ajanhukkaa!

Kun sekin aika me voitas käyttää pötköttelemällä sohvalla, ähmimällä nachopelti ja jätskipönttö keksitaikinalla! Eikä huurteinen kyytipoikana olis pahitteeksi, vai? Ja mieti paljon rahaa säästät jos pistät ensi vuodelta sen kuntosalikortin jäähylle.

Mun mielestä sä näytät upeelta! Mutta olis mulla yks ehdotus sulle: Voisitko ostaa kokoa isompia vaatteita? Tai laitetaan samantien kaksi. Koska sä rupeat jostain syystä aina nynnyilemään siinä vaiheessa, kun vyötärö alkaa kiristämään. Mun mielestä se on vähän loukkaavaa. Just kun ollaan päästy hyvään vauhtiin niin sä painat jarrua. Hei haloo! Se vie kaiken ilon tästä hommasta!

Sitä paitsi. Me ollaan yhdessä saavutettu kaikki nämä kilot! Ollaan ylpeitä siitä mitä ollaan saatu aikaan!

Mutta ei nää sun puutteet nyt mitään kaupan kaatajia ole. Tietenkään. Kaikki me voidaan aina vähän parantaa. Ja sanoinhan jo, miten paljon mä tykkään susta. On vaan kivempaa kun on enemmän mitä rakastaa!

No mutta. Mä nyt ajattelin ehdottaa sulle kuitenkin sellasta vuosisopimusta, että pidetään hauskaa koko seuraava vuosi. Ei huolehdita huomisesta, unohdetaan kaikki lapselliset säännöt ja annat mun kutitella sua koko vuoden! Jätetään kaikki hikoilu ja kärsiminen kokonaan pois ja mennään fiilispohjalta! Kuuntelet vaan mua, niin meillä menee loistavasti!

Ja sun ei tartte vielä sitoutua mihinkään. Mä ajattelin antaa sulle nyt joulun aikana vähän maistiaisia siitä, mitä tuleman pitää. Sitä paitsi, kohta on taas se aika vuodesta kun me vedetään sellaiset ähkyt että oksat pois!

Äläkä unohda, että tähän aikaan vuodesta glögit ja piparit päivittäin on kansalaisvelvollisuus! Yksi elämä ja liekki palaa hei!

T. Sisäinen Pullukkasi


Tää teksti tuli Fitfarmilta ja osu ja uppos, oli pakko laittaa itselle muistiin


perjantai 19. maaliskuuta 2021

Apua, tätä vuotta mennään jo maaliskuussa ja tää on vasta eka postaus. Alkuvuosi on mennyt jotenkin nopeesti ohi ja oon ollu tosi saamaton. Mutta nyt vähän päivitellä kuulumisia ja tuntoja.

Aloitin ketoilun viime elokuussa kun alko kesäloma. Silloin sen toteuttaminen oli tosi helppoa kun oli aikaa panostaa syömisiin. Sen jälkeen se on mennyt ajoittain paremmin, ajoittain huonommin. Mutta oon toisaalta ollut ihan tyytyväinen vaikka en koko aikasesti ole pystynyt sitä noudattamaan. Paino on kuitenkin laskenut ja se on ollut tavoitekin. Pastasta, perunasta ja riisistä sekä leivistä on ollut tosi helppo luopua. Suurempana ongelmana on vielä ollut tuo jäätelöstä luopuminen sekä riisipuuro, onneks sitä ei tule usein syötyä. 

Liikunta on jäänyt taas vallan, en tiedä millä siihen saisi sen ajan järjestymään. Onneks on kevät tulossa ja tiet sulaa niin on kivempi käydä lenkilläkin ja pääsee pyöräilemään. Pyöräilemään odotan jo kovasti vaikka pitkiä matkoja ei vielä jaksa alkuun mutta siinä onneks huomaan kunnon kasvavan aika nopeesti.

Töitä on tullut tehtyä alkuvuonna tosi paljon, öitä olen ollut töissä niin ei sit toki päivällä paljon jaksa. Mutta jos taas saisi tuon ruokailun sujumaan niin voisi olla virkeämpi ja jaksaa enemmän, mutta en ota siitä nyt isompaa stressiä. 

Mutta nyt otetaan itseään niskasta kiinni ja yritetään saada pidettyä tuo painon laskusuunta jatkossakin.