Tänään sunnuntai aamuna katselen lastenohjelmia ja Nepu Neulanen puhui kärsivällisyydestä. Mulla sitä ei taida olla, kun on kyse painon pudotuksesta. Kun paino ei ala putoamaan niin motivaatio laskee. Ja sit tulee paha mieli ja herkut. Selkäranka on se toinen mikä multa puuttuu. Kun olis molemmat, kärsivällisyys ja selkäranka, niin motivaatio pysyis ja painokin laskis. Kun paino laskis, pysyis motivaatio. Se olis kierto josta tykkäisin.

Itse tajuan kyllä mitä pitäisi muuttaa ruokavaliossa ja elämässä jotta paino putoaisi, tai olisi siihen edes edellytykset. Mutta ne on vaan niin vaikeita muuttaa, mukamas. Tekosyitä löytyy useita mutta ne pitäisi vaan saada siirrettyä syrjään.

Vanhoja kirjoituksia lukiessa huomaan, että aina vaan samat ongelmat pyörii kirjoituksissa. Miksi ihmeessä en niille saa mitään tehtyä? Tai jos saan jotain hetkeks muutettua niin sit loppuu motivaatio ja se oli sit siinä. Itku ei ole kaukana kun puntarilla käyn ja paino ei muutu tai nousee. No, tänään kun kävin niin viime viikkoon oli pudotusta -200g mutta sitä en pidä minään.

Tää vuosi on mennyt melkein lomitta niin jotenkin tuntuu niin raskaalta tää syksy. Olis kiva vaan saada joskus nukkua niin pitkään kun haluaa ja vaan olla. En edes muista milloin viimeks olis voinut olla vapaa päivän yökkäripaidassa, olla tekemättä mitään. Sit huomaan, että alkaa ehkä ikä painaa kun ei pysty tekeen asioita enää niin nopeasti kuin ennen. Kun käy töissä, tekee kotihommia niin sit ei tahdo riittää aika enää liikunnalle. Sit se on yleensä liikunta mikä on helpoin jättää pois, koska kotityöt kuten pyykinpesut, kaupassa käynnit jne on vaan hoidettava. Olis niin helppoa kun vois aina kerran viikossa tehdä koko viikon ruuat valmiiks jääkaappiin ja sieltä sitten vaan ottaa aina ja lämmittää. Jäis aina päivästä sit aikaa vaikka sinne lenkillä käyntiin. Mutta nyt kun on mietittävä ja tehtävä sitä ruokaa niin aika menee siihen. Tätä asiaa pitää jotenkin saada kehitettyä.