Useamman päivän ajan on ollut jotenkin masentunut olo, en tiedä miksi. Kaiken pitäisi kuitenkin olla hyvin mutta mieli on toista mieltä. Mikään asia ei isommin harmita mutta ehkä tietyt telkkariohjelmat sai ajattelemaan asioita taas eri tavalla.

Päätin, että jumppaan crosstreinerilla edes hetken samalla kun katselen kotimaista sarjaa. Huomaamattani kuntoilin 30min mikä oli ihan hyvin kun en juuri mitään ole taas tehnyt. Viime viikolla kävin muutaman kerran hiihtämässä mutta siitä ei montaa kilometriä kertynyt.

Sitten katselin Suurinta Pudottaaa telkkarista. Siinä kilpailijat saivat lääkärintarkastuksen tuloksia. Katsojille ei tuloksia paljon kerrottu mutta osa mitkä kerrottiin niin jotenkin osu itseenkin. Eniten kolahti se, kun porukan kevyimmälle sanottiin, että hänessä on rasvaa yli puolet painosta. Hän oli surun murtama. Mulla on kotona kehonkoostunutmittari ja sillä aina välillä koostumustani mittailen. No, mullakin se näyttää että olisi rasvaa yli puolet. Olen asian tiedostanut mutta silti jotenkin tuon ohjelman katsominen jälkeen se kolahti ihan eri tavalla tajuntaan.

Aloin sitten miettimään tuota omaa liikkkumistani jasitä, että pakko on alkaa tehdä jotain. Katselin netistä juoksumattoa tai spinningpyörää. Mutta ne on aika hintavia ja sit toisaalta käyttäisinkö niitäkään lasten aikana. Sitten toisaalta jalkakäytävät alkavat olemaan suurimmaksi osaksi sulia jos kaivaisi polkupyöränsä varastosta ja alkais pyöräilemään. Vois sit syksyllä miettiä uudestaan noita haave ostoksia.

Olen yrittänyt päästä taas kiinni siihen hyvään ketogeeniseen ruokavalioonkin mutta sekin tuntuu jotenkin takkuiselta. Asia mikä varmaan vaikuttaa mielialaan ja tuohon takkuisuuden tunteeseen on se, että tuntuu kuin joutuisi syömään salaa eri ruokia. Kun kannustusta ei ei tunnu tulevan mistään vaan ihmettelyä ruokien suhteen. Olis kiva kun vois reilusti julkisesti syödä eri tavalla. Mutta miksi yleensäkään pitää puuttua ja arvostella toisten ruokailuita? Työpaikalla se varsinkin korostuu kun yhdessä syödään. Kun annettaisiin kaikkien vaan syödä omia ruokia rauhassa, ihan sama mitä kukakin syö. Miksi jokainen ei oikeasti voi elää omaa elämäänsä ja syödä mitä haluaa? 

Ostin kokeeksi toiselta valmentajalta valmennuksen mutta mielestäni se on ihan kauhean tiukka kun missään ei saisi olla sokeria tai edes makeutusaineita. Tarkoitukseni kuitenkin on saada siitä elämäntapa eikä se, että vietän kaupassa useita tunteja tuoteselostuksia lukemalla ole sitä. Positiivista valmennuksessa on se, että saa joka viikolle helppoja ruokareseptejä joita voi sitten tehdä. Mutta valmennusta en pysty noin tiukkojen sääntöjen puitteissa toteuttamaan. En tiedä johtuuko siitä mutta ei se painokaan ole laskenut yhtään valmennuksen aikana.

Palasin sitten vanhoihin ohjeisiin mutta herkuista en meinaa taas päästä eroon. Jotenkin tuntuu, että ruokahalu on kadonnut vallan kokonaan johonkin.Kun oikeastaan mitään ei tee mieli syödä, en edes tiedä mikä olisi sellainen mitä haluaisin syödä. Kun jotenkin tuntuu, että salaatitkin on "nahistuneita" jo kaupassa saati jos ne on pari päivää jääkaapissa.