Olen tässä nyt kevennellyt ruokailuita ja korvannut osan aterioista Nutriletin tuotteilla, pirtelöillä ja smoothieilla. On ollut ihan mukavaa vaihtelua ruokailuun ja helppoa. Nälkää ei ole tarvinnut tuntea. Painokin on ihan hyvin tullut alaspäin, hitaasti toki mutta sillä ei ole väliä.

Mutta nyt tässä viime päivien ajan olen huomannut, että olen tunnesyöjä. Kun olen alakuloinen ja surullinen niin syön kaikkea "kiellettyä", karkkia, jäätelöä jne. Olen pitkään asiaa jo pohtinut, että voisiko olla mutta nyt se vahvistui ja tosi voimakkaasti.

Olin painoni saanut jo alle 100kg joka oli yksi tavoitekin. Maanantaina siis painoni oli 99,9kg. Sit aloin sairastamaan, flunssa ja kuume. Siinä on mennyt viikko. Mies lähti keskiviikkoaamuna lomalle ja jäin lasten kanssa kotiin. Kuumeessa yksin, lasten mentyä nukkumaan alkoi herkut huutelemaan kaapeista. Jo keskiviikkona oli ikävä rakasta. Kaipasin seuraa, ei kipeänä mun kuulu olla yksin. Illalla sit kun lapset oli nukkumassa tein itselleni tortillaa, katselin elokuvaa. Kun tortillat oli syöty niin jäätelö huusi pakastimessa minua, söin siitäkin vielä puolet. Ja toi siis samana iltana kun mies lähti.

Seuraavana iltana jälleen lasten nukkumaan mentyä tein itselleni pitsaa ja elokuvaa ja tietysti jälleen sitä jääteöä. Silloin jo tiesin taas, että olen tuhonnut hyvin pudonneen painoni. Enhän ole päässyt liikkumaan laisinkaan kun olen ollut kipeä ja yksin lasten kanssa.

Eilen viimeinen ilta kun mies on poissa. Sain onneksi syötyä ruuan järkevästi ja aika terveellisesti, kalaa ja vihanneksia. Mutta jälleen vähän myöhemmin loppu jäätelö meni suusta alas sekä tälle päivälle ostettuja karkkipäivän karkkeja.

Onneks rakas tulee tänään illalla jo kotiin. Toki olen illaksikin suunnitellut herkkuja mutta huomenna pääsen sit jo lenkillekin. On kyllä niin iso ikävä, että sekin vaikuttaa noihin herkkujen syönteihin.