Tää vuosi alkaa läheneen loppua. Tää on ollut erilainen vuosi kuin osasi kuvitella. Blogin kirjottaminenkin on jäänyt tälle vuodella melkein kokonaan. Mutta nyt pitää kasata tämä vuosi ja miettiä uusia tavoitteita ensi vuodelle.

Tää vuosi ei liikunnan ja ruokailun suhteen ole mennyt oikein kehuttavasti. Isot oli ajatukset vuoden alussa mutta niin ne on rapissut maan pinnalle. Helmikuussa kun kirjoittelin niin olin varannut itselleni ajan keskustelemaan ammattilaisen kanssa mutta se ei sitten auttanut. Yhden kerran ehdin käymään kunnes tuli korona ja kaikki siirtyi etäyhteyksiin. Se ei sitten mulla onnistunut koska ei kotona ole rauhallista, että voisi yksin rauhassa keskustella. En tiedä koska sinne pääsisi jälleen että saisi ajatuksiaan selvitettyä.

Liikunnat on jäänyt tälle vuodelle melkein kokonaan, ei vaan ole ollut aikaa tai voimia. Ja sit mun on vaan jotenkin vaikea lähteä lasten aikana jumppaamaan tai liikkumaan. Kun oeln niin vähän lasten kanssa muutenkin niin huono omatunto kolkuttelee vielä enemmän kun siitäkin vähänstä ajasta lähden vielä liikkumaan. Tiedän että lapset pärjäisi eikä mua kaipaisi jos tunnin olisin poissa mutta itselle se on vaikeaa. Toki kun pitäisi itsestä huolta niin olisin varmaan parempi äiti lapsillenikin.

Ruokailuissa yritin alkuvuonna syödä kolmen tunnin välein mutta eihän se töissä esim onnistunut. Eikä siitä nyt kauheesti taida olla apua jos syön viitenä päivänä viikossa epäsäännöllisesti ja kahtena päivänä säännöllisesti. Sit tuli elokuu ja loma. Silloin kokeilin ketogeenistä ruokavaliota ja se tuntui omalta. Sain kolmen viikon loman aikana useita kiloja pois. Olokin oli paljon parempi. Nyt sit taas loman jälkeen ruokailut on lippusut miten sattuu. Herkkuja menee paljon, niistä pitää ensi vuoden aikan päästä eroon. Vuoden vaihteesta lopetan herkut ja keskityn jälleen tuohon ruokailuihin ja alan noudattaa tuota ketogeenistä.

Liikuntaakin on pakko alkaa tulla enemmän viikkoihin. Tarviin omaa aikaa töiden nollaamiseen sekä kotiasioiden nollaamiseen. Huomaan että kaikki tämän vuoden ja menneiden murheet alkaa taas nousta pintaa niin pakko on niitä saada käsiteltyä, vaikka sitten yksin miettien lenkillä. Terapiaankin yritän jälleen päästä mutta jos korona ei helpota niin en usko sen onnistuvan.

Tuntuu olevan vakio tuo, että ainakin yksi huono uutinen vuodessa tulee. Viime vuonna uutinen suisti mieleni mutta ei se niin kauhean kaukana ollut tällekään vuodelle. Uutiset laittoin taas ajattelemaan itseään, lapsiaa, perhettään eritavalla. On vaan huono kun ei itse pysty asiaan mitenkään vaikuttamaan kun ei muka tiedä asiasta. Kyllä elämä on vaikeaa mutta onneks rakastavan perheen tuella siitäkin selviää.

Voi korona.

Tuo viheliäinen sana, pieni mutta sekoitti elämää paljon. Isommat lapset jäi koulusta pois maaliskuussa sekä ja pienin sitten hoidosta huhtikuussa. Ovat siis olleet kevään kotona, osin keskenään. Ne vähät harrastukset joita oli niin loppuivat. Missään ei enää käyty, toki töissä ja kaupassa. Päivät täyttyivät etäkoulusta ja läksyistä. Ei ollut enää omaa aikaa, tai aikaa mihinkään muuhunkaan. Ei aikaa miettiä syömisiään tai siihen että ehtisi lenkille. Ja ihan kauhee stressi koko ajan. Läksyjä oli lapsilla ihan kauheasti ja niihin ei meinannut vuorokauden tunnit riittää tehdä, niissä piti auttaa ja opettaa uutta asiaa.

Oma hyvinvointi ja itsensä ajattelu jäi taka-alalle. Lapset ja lasten hyvinvointi oli etusijalla. Se että lapset tuntisivat elämän jatkuvan ja saisivat koulusta tulleet läksyt ja tehtävät tehtyä. Selviäisivät aina viikosta kun olivat paljon keskenään. Heille olisi ruokaa kaapissa jota saisivat lämmitettyä pienellä vaivalla.

Nyt lapset on kesälomalla ja koulu saatu päätökseen. Nyt ei ole enää murheita läksyistä ja merkintöjä tekemättömistä tehtävistä. Nyt lapset saavat olla rennommin mielin kuten itsekin.

Nyt on taas aika ottaa aikaa itselle ja miettiä omaa hyvinvointia ja jaksamista. Lenkillä oon sitten käynyt aina silloin tällöin, yrittänyt joka päivä käydä vähän mutta en ole siihen pystynyt. Paljon olen lastenkin kanssa käynyt pyöräilemässä ja sit toki hautausmaalla kastelemassa. Ruokailut on ollut mitä saattuu maaliskuusta lähtien mutta nyt siihen on tultava muutos. Nyt alan ajatella itseäni enemmän myös sillä saralla.

Ajattelin alkaa kokeilemaan vähähiilihydraattista ruokavaliota. Jätännyt ensimmäisenä herkut ja karkit pois sekä perunan, makaronin ja riisin. Aamun kaurapuuro jatkaa edelleen mukana ja ruokavaliossa sekä syön tällä hetkellä kotona olevat leivät jne pois. Mutta otan myös ruokavalioon Nutrilettin pirtelöt, ainakin kerran päivässä. Mutta pikku hiljaa teen muutosta ja toivon että se tuottaa tulosta.

Äiti ei ole huono äiti tai itsekäs, jos ottaa omaa aikaa ja huolehtii itsestään.

Niin painavat mutta hyvät sanat

Ensimmäinen kirjoitus vasta tälle vuodelle. Tää aika on mennyt niin nopeesti. Ja elämä on tuonut vaan negatiivistä elämään loppu vuonna ja nyt alkuvuonna. ja paljon olen ollut kipeäkin.

Olen yrittänyt noudattaa ruokailuja kolmen- neljän tunnin välein mutta ei se ole onnistunut. Menee päiviä kun se onnistuu hyvin mutta sitten taas päiviä kun ei vaan ole nälkä ja silloin ei muista syödä. Herkkuja on mennyt ihan liikaa, suklaata ja nyt viimeks laskiaispullia.

Liikuntaa olen harrastanut vaihtelevasti, on päiviä kun liikun paljon ja on päiviä kun en liiku ollenkaan. Kävelyllä olen käynyt koiran kanssa mutta siihen se liikunta on sitten jäänytkin. Omalla salilla käyntikin on vallan jäänyt.

Nyt päätin, että alan huolehtimaan itsestäni ja ostin itselleni valmennuksen ja aion myös saada motivaation pysymään ja noudattaa ruokailuja. Liikunta tulee oman innostuksen mukaan mutta ruokailu on nyt tärkeämpi. Ja saada varsinkin tuo herkkukierre katkaistua. Sit tässä on tullut liikaa kaikea pahaa nyt niin varasin itselleni keskusteluajan ammattilaisen kanssa. Jos se auttaisi tässä kokonaisvaltaisesti saamaan itsensä parempaan kuntoon.

Onneks on kevät tulossa ja valoisammat illat niin voi lähteä myöhemminkin lenkille ja kohta varmaan pääsee jo pyöräilemäänkin. Mutta katsotaan kuinka  paljon jaksaa/ehtii liikkumaan mutta nyt sen ajan aion itselleni ottaa.