Oon nyt pari päivää miettinyt tuota MIELI tavoitetta tai lähinnä siitä yhtä osaa, vartaloa.

Mulla on ahdistus omasta vartalosta, en pidä siitä laisinkaan. Erityisesti inhon kohteita ovat maha ja takapuoli. Jos kumpikin olisi pienempi niin vaatteiden ostaminen olisi paljon helpompaa ja vaatteet näyttäisivät päälläni paljon paremmilta, sopivimmilta. Enkä näyttäisi aina siltä kuin olisin raskaana.

Vatsani on iso, pehmeä, löllyvä mätäs. Kuin sellainen metsän rahkasammal johon saa hyvin upotettua kämmenen kun painaa. Vatsalla on löysää jo raskauksien jäljiltä ja se ahdistaa ihan hirveesti.

Takapuoli sit taas on iso, joka korostuu vielä notkoselän ansiosta. Siinä on paljon appelsiini- ihoa.

On miettinyt, että jos/kun saan painoa alan niin mitä tapahtuu vartalolle. Kiinteytyykö iho myös sitten samassa tahdissa vai jääkö minulle roikkuvaa ihoa? Nyt mua ahdistaa jo henkisesti mun roikkuva vatsanahkani niin mitä se on sitten jos saan esim. 10kg pois. Entä 20kg? Entä mitä nuo pudotetut kilot vaikuttavat takapuoleeni? Entä jos ihoni ei palaudu. Siitä jää roikkuva niin mitä se tekee itsetunnolleni. Olisiko silloin parempi vain olla lihava?

Tämä kaikki jää nähtäväksi.....

Tammikuussa on viimeks tullut kirjoiteltua, paljon on tapahtunut sen jälkeen. Ruokailut on ollut mitä sattuu, herkkuja on syöty paljon, liikuttu vähän. Paino on noussut tasaseen tahtiin. Syksyllä kun liityin Keventäjiin, tänä vuonna se on ollut ihan "jäissä". Kokeilin tuossa helmi- maaliskuun vaihteessa Fitverstaan KG painonpudotusdieettiä mutta se ei ollut mun juttu. Ongelmana siinä koin lähinnä viikottaiset valmentajalle raportoinnit. Eka viikko meni ihan hyvin mutta sen jälkeen en sitten enää osannutkaan raportoida oikein. Sit kun aina tuli jotain sanomista niin meni loppukin mielenkiinto siihen.

Jatkoin sitten uudelleen Keventäjien parissa. Siellä on nyt muutamia viikkoja tullut oltua. Nyt vielä tuntuu hankalalta pysyä sallituissa kaloreissa mutta ehkä pikku hiljaa. Nyt sentään paino on jälleen laskusuunnassa mutta liian hitaasti.

Onneksi tuo kesä on tulossa ja hyvät ilmat, toivottavasti ainakin. Ja hyvän lenkkikaverinkin löysin melkein naapurista. Ja lapset ovat innokkaita lenkille mukaan lähtijöitä kun pääsevät pyöräilemään samalla.

"Mietin eilen tulevaa vuotta ja omia tavoitteita/haaveita. Listasin niitä oikein ylös jotta voin niitä sitten vuoden varrella muistella jos alkaa mietityttämään.
HERKUT: uusia en kaupasta enää osta, ne saan syödä vielä mitä kotona on. Herkkuihin kuuluu karkit, keksit, jäätelö
LIIKUNTA: pyrin joka päivä käymään ulkoilemassa/liikkumassa vähintään 30min.
MIELI: tää on se vaikein. Yritän päästä ajatuksesta, että vartaloni on ruma. Yritän hyväksyä itseni sellaisena kuin olen.
PAINO: tavoitteena pudottaa vuodessa -10kg "

Tuollaisia tuli kirjoitettua tammikuussa. Noista nyt ei ole mikään toteutunut tähän mennessä. Mietin sitten miten pitäisi jatkaa, että saisin nuo toteutumaan. Puolisoni sanoin, että ota vaikein ja keskity siihen ensin. Toteuta asiat yksi kerrallaan. No, mikä noistakin sitten on se vaikein. Kaikki on vaikeita.

Herkkuja on tullut syötyä jatkuvasti. Jotenkin on niin vaikea pidättäytyä herkuista kun muu perhe syö niitä jatkuvasti kotona. Töissä pystyn helposti kieltäytymään herkuista, karkeista ja kekseistä. Osaksi tietysti johtuu siitä, että en uskalla töissä syödä herkkuja kun eivät ole gluteenittomia. Kotona kun herkkuja on sellaisiakin mitä saan syödä. 

Liikuntaa en ole joka päivä päässyt/ehtinyt/jaksanut harrastaa. Alkuvuodesta oli niin liukastakin, että en uskaltanut lähteä ulkoilemaan. Mutta nyt kun tiet ovat sulaneet niin odotan jo innolla, että pääsen polkupyöräilemään.

Paino on noussut mutta pikkuhiljaa on tarkoitus saada se alemmaksi. Ja ehkä se pikku hiljaa laskeekin.

Mieli, se on se suurin ongelma. Se ainut joka vaikuttaa kaikkeen. Sitä vaan en tiedä kuinka sitä asiaa korjaisi. Täytyy varmaan alkaa käymään keskustelua oman itsensä kanssa. Mutta kun saa muutaman kilon pois niin kai se mielikin paranee.

Nyt olen ajatellut asettaa itselleni uuden tavoitteen. Kun saan painoa pois niin ostan itselleni palkinnon. Ja se palkinto on vain eduksi painonpudotukselleni.