Tänään taas puuttu se selkäranka. Olin lasten kanssa reissussa ja kotona suunnittelin, että mennään syömään Raxiin. Sit mietin, että nyt en tilaa pitsaa vaan pysyn salaateissa ja nakeissa. Pitsa on kuitenkin iso ja rasvainen niin se pitää jättää pois. No, syömään mentiin ja niin se suu vaan taas sanoi, että pitsaa haluan. Ja ennen kuin pitsan saisin niin jo kaduin sen tilaamista. Oli se hyvää.

Nyt koko illan olen miettinyt sitä pitsaa ja omaa heikkouttani. Olis niin kiva kun olis ollut selkärankaa. Tällä menolla en ikinä saavuta sitä tavoitepainoa. Tänään sitten vielä oli niin raskas päivä että ei jaksanut edes kuntoilla.

En muista etä kertaakaan aikaisemmin olis näin morkkis tullut jostain ruuasta. Tuntuu, että illan aikana ei ole tehnyt mitään edes mieli kun siellä on se kauhea kaloripommi päivällä syötynä.

Nyt sit vielä tuo jalkakin oireilee, ei pääse edes lenkille. Olen sitä nyt yrittänyt hoitaa venyttelyllä, kylmällä, hieronnalla. En tiedä mikä sitä vaivaa tai mitä sille pitäis tehdä. Lääkäriin en haluis lähteä mutta kai se on pakko sitä mennä näyttämään jos ei ala paraneen. Onneks sentään alkaa tiet sulamaan  niin pääsee pyöräilemään. Kiloja on oikeasti pakko alkaa saada pois kun itsetunto on niin syvällä, että ei taida valokaan sinne enää paistaa.

Nyt ei ole puntarilla käyty, paino ei varmaan enää kaks numeroinen. Tänään tai tarkemmin viime yönä kun olin töissä niin iski ihan mieletön herkkuhimo. No, tuli sit vedettyä koko pussillinen hedelmäaakkosia. Ja päivällä sitten vielä kääretorttua. Nyt illalla kävin pienellä kävelylenkillä mutta mitään muuta sitten en ole jaksanut tänään tehdäkään. Miksi ihmisellä ei voi olla väsyneenä selkärankaa. Miksi se ei pysty vastustamaan kiusausta herkuista?

Ei se varmaan toki pahasta aina ole jos joskus pitää herkkupäivän kun se ei vaan jää joka päiväiseksi. Nyt on onneks ainakin kolme viikkoa kevyempiä viikkoja niin on aikaa itselle ja liikunnalle. Nyt kun kevät alkaa pikku hiljaa saapua niin nyt alkaa kova urakka liikunnassa. Kesäksi pitää olla kevyempi.

Nyt on pakko kirjoittaa. Tänne voi kirjoittaa asiasta mikä itseä ilostuttaa mutta ei varmaan vaikuta muille kuten itselle. En tiedä osaako muut edes iloita asiasta. Mutta tänään paino oli kaks muneroinen luku, sitä on odotettu. Piti ottaa oikein kuvakin siitä mutta eihän se sit enää ollutkaan kun otti puhelimen käteensä.

Tänään, kuten viime päivinä on liikunta hoidettu lumitöillä. Niitä on onneksi tänä talvena riittänyt. Lenkillä ei ole tullut käytyä pitkään aikaan, jos loppuviikolla olis sellanen ilma että vois mennä. Toki tuo ilma on varmaan aina vaan tekosyy.

Mutta seuraavan kerran sit maanantaina puntarille ja sit toivotaan, että on edelleen kaks numeroinen luku.