Tänään oli kiva päivä. Eero oli kylässä. Syötiin lettuja ja juteltiin. Olen niin iloinen kun mut on otettu kaveriksi kanssa ja Eero juttelee mullekin vaikka jäisimme kaksin huoneeseen. Annettiin Eerolle vielä kotiin viemisiksikin lettuja, oli tyytyväinen. 

Nyt illan aikana on vedetty suklaata ihan kauheesti, huomenna on varmaan maha ihan kuralla.

Illalla vähän lasten kanssa leffoja.

Tänään on jouluaatto. Ulkona keli on jouluinen, muutama aste pakkasta ja lunta maassa. Aamulla kävin Merjan kanssa viemässä haudoille kynttilät.

Tän vuoden joulunaika on jotenkin erilainen kun edelliset. Tänä vuonna olen kaivannut isää tosi paljon. En tiedä mistä johtuu, enkä ole uskaltanut asiasta kenellekään kertoa.

Tää joulu oli pettymys. Koko ajan on jotenkin kiree tunnelma ja Netta mököttää huoneessa. Voisko tää jo loppua? En tiedä miksi meidän joulut ei tunnu enää jouluilta. Onkohan itsellä paha olla niin ei joulukaan tunnu mukavalta? Mutta kenellekään en ainakaan uskalla kertoa.

Onneks joulu parani kun lapset sai lahjat. Onneks olivat mieleiset lahjat eikä mitään kriisejä aiheutunut vaikka toiset sai enemmän kun toiset.

Tänään aloitetaan päiväkirjan kirjoittaminen ja ajatusten saattaminen paperille. Elämäntapa remontti alkaa tänään. Täällä on nyt kärsitty pari päivää järkyttävästä hormonimigreenistä ja nyt kokeillaan saisiko hiilareiden vähentäminen helpotusta tuleviin kuukautisiin.

Tänään kävin Merjan kanssa joululounaalla. Oli tosi hyvää ruokaa ja seuraa. Parannettiin samalla maailmaa. Illalla oli sitten Juliuksen joulujuhla. Joona kun oli kipeä niin ei päässyt mukaan. On se aina niin haikeaa ja itku on herkässä kun Julius esiintyy. Onneks pystyin sen taas hyvin peittämään.

 Jos taas kirjoittelis kuulumisia.

Aloitin kuun alussa jälleen keto valmennuksen. On mennyt kaks ekaa viikkoa ihan hyvin, kolmannen viikon kanssa oli sitten enemmän ongelmia mutta sekin alkaa sujumaan. Kolme kertaa päivässä syödään, se ei aiheuta kotona ongelmaa mutta töissä on on hankalampaa. Mutta onneks työ on sellainen että tauon voi pitää melkein milloin tahansa.

Isoimpana tässä nyt on päänupille tullut se, että sokeria ei voi enää syödä ilman päänsärkyä. Eli kaikki makea on pois ruokavaliosta. Ei saa syödä edes jäätelöä kesän aikana jos ei halua päänsärkyä kärsiä. Tässä on muutenkin nyt jotenkin mieli kovilla, on niin paljon asioita joista joutunut luopumaan. Perhe leikkasi eilen nurmikkoa ja sitäkään en pysty itse enää tekemään heinäallergian pahennuttua. Sitten on niin paljon ruoka- aineallergioita että kyläilyt ei kauheasti kiinnosta kun ei mitään voi syödä.

Liikunnat on taas jäänyt, oli niin kiva kun lapset oli koulussa ja sai yksin kuntoilla kotona. Onneks ens viikolla on loma ja lapset koulussa niin jos saisi taas liikunnasta kiinni. Lasten kesäloma alkaa kohta ja sitten ei sitä omaa aikaa enää olekaan ollenkaan jolloin voisi jumpata. Kun en vieläkään kehtaa kuntoilla lasten/ perheen nähden. Täytyy varmaan huomenna koittaa kuinka pyöräily onnistuisi, jos sitä saisi sitten edes vähän tehtyä vaikka lapset kotona.

 Ei ole tullut kirjoiteltua koko vuonna. Aika on vaan jotenkin mennyt. Mutta nyt ajattelin, että voisin taas ajatuksia kirjoitella.

Olen nyt kolmatta viikkoa saikulla, selkä reistaa. Tää koko kolme viikkoa on ollut tosi raskasta. Eikä pelkästään kipujen suhteen vaan pää ei oikein ole kestänyt tätä paikallaan oloa ja toisten apujen tarvetta. Vaikka puoliso ja lapset ovat auttaneet niin on tosi kova paikka itselle ollut pyytää apua ja vastaanottaa apua. Yöt on huonoja kun ei tahdo saada nukuttua kunnolla ja sitten se väsymyskin rassaa vielä päätä.

Nyt onneks alkaa pikku hiljaa selkä ja jalka olemaan parempia. Pystyy itsekin jo tekemään jotakin mutta vielä on rajoitteita. Edelleen on asioita mitä en pysty itse tekemään. Mutta pikkuhiljaa onneksi pystyy enemmän tekemään.

Mutta tästä pitkästä saikusta johtuen olen päättänyt, että kun paranen niin otan itselleni aikaa. En halua ikinä enää kokea tällaista kipua. Alan kuntoilla ja koitan saada lihaksiston parempaan kuntoon. Toki yksin en siihen välttämättä pysty mutta toivon että tarvittaessa saan puolisolta ja perheeltä tukea ja apuja.

Nyt kun pää on hajalla niin olen syönyt herkkuja tosi paljon, paino on sitten myöskin noussut ihan liikaa. Mutta tarkemmin katson jatkossa mitä suuhuni laitan ja toukokuun alussa pääsen sitten toivottavasti aloittamaan verkkovalmennuksenkin. Ruokailu kuitenkin suuressa roolissa omassa hyvinvoinnissa. 

 Uusi vuosi, uudet haasteet. Vai oliko kuitenkin uusi vuosi, vanhat haasteet. Kun eihän ne mihinkään ole kadonnut. 

Paino, tuo ikuinen ongelma. Ihmettelin suunnattomasti kun eilen puntarilla kävin, että ollaan alla sata. Joulun aikaan kuitenkin tuli niin paljon herkuteltua ja paino oli jo yli sadan. Nyt oli sitten pitkä työputki takanaja viimeiseksi yövuoroja niin turvotusta kuitenkin löytyy, ja paljon. Mutta onneksi siitä saa salaa motivaatiotakin kun nyt aluksi paino lähtee nopeasti putoamaan kun turvotukset häviää. Eihän se rehellistä painon pudotusta ole. Mutta sillä saa mielen pysymään positiivisena.

Nyt taas otetaan vanhat ruokaohjeet esille ja unohdetaan sokerit ja herkut. Tänään on myös kaivettu jo ruokapuntari, toki patteri siihen pitää vaihtaa. Ja koitetaan jos saatais tuo ketoruokailu taas sujuvaksi. Toki alkuun on taas siinä omat haasteet mutta jos niistä selviäis tuen avulla. Katsotaan paljonko sitä tukea saa perheeltä. Onneksi on juuri perustettu whatsapp-ryhmä jotka on samassa tilanteessa, sielä varmasti ainakin saa sit tukea.

Kuntosalillakin on tarkoitus alkaa käymään kevään mittaan. Lupasin isommille lapsille kanssa ostaa käyntejä niin päästäis sitten aina yhdessä treenaamaan. Sais kuntoa kohotettua, lapsilta energiaa pois (toivottvasti) ja yhdessä tekemistä. Katsotaan sitten tuleeko siitä meidän juttu vai ei. Nyt tarvis vaan löytää se hyvä kuntosali. 

Mitään ihmeellisiä uuden vuoden lupauksia en sen kummemmin tälle vuodelle tehnyt. Tavoitteena on vain saada parempi olo kokonaisvaltaisesti. Ja senkin toteutan pikkuhiljaa niin ei tule kaikki kerralla.