Kesä on vierähtänyt ja syksy kolkuttelee ovella. Tämän kesän jälkeen on tosi kiva kun tulee syksy, ilmat viilenee. Kesä on ollut ihan liian kuuma meikäläisen kestävyydelle. Kesän aikana ei paljon tullut liikuttua, jos tuli jotain tehtyä niin myöhään iltasin kun oli hieman viileämpää.

Heinäkuussa ostin itselleni maastopyörän, oikein kunnollisen. Nyt on sitten tullut käytyä muutamia kertoja pyöräilemässä. Ensimmäisellä reissulla meinasin ajaa peurakolarin ja sitten näin hirviemän kahden vasan kanssa.  Muutamia peuroja on tullut sitten sen jälkeenkin nähtyä.

Ruokailut onkin sitten ollut mitä sattuu koko kesän. Olen yrittänyt syödä kevennetysti muta aina se kaatuu väsymykseen ja kauheeseen nälkään tai rasvaisen ruuan mielitekoon. Olen kokeillut jälleen Nutriletit mutta ei musta ole kokonaan nutraamaan. Pari päivää menee hyvin mutta sitten tulee suolasen mieliteko ja siihen se sitten tyssää. Keventäjiin liityin jälleen toukokuulla ja sieltä otin treenitkin mutta ainuttakaan en ole vieläkään tehnyt. Joka ilta harmittaa kun taas jäi tekemättä mutta edelleenkään en kehtaa miehen aikana jumpata. Pakko olis löytää itselle sopiva tila missä jumpata.

Liikuntaan on panostettu nyt pitkästä aikaa, on ostettu vaatteita ulkoiluun ja kunnon kuulokkeet musiikin kuunteluun. Eli enää ei oikein voi olla ilmastakaan kiinni miten kuntoilee.

Tässä on ollut töiden, koulun ja kodin kanssa niin kiirettä, että oma huolenpito on jäänyt vallan tekemättä. Nyt päätin, että koulu sai jäädä kesken ja alan ottaa aikaa myös itselleni. Jotenkin tuntuu, että tuon koulun keskeyttämispäätöksen jälkeen on olo ollut "kevyempi" kun ei tarvitse murehtia enää siitä. Vielä kun hävitän kaikki koulun paperit niin saan ne pois silmistä.

Joulukuun häät lähenee muta paino ei vaan ole pudonnut. Hävettää edes miettiä, että menen hakemaan pukuani ja ole ihan yhtä lihava kuin sitä tilatessa tai jopa lihavampi.  Jotenkin nolottaa jo miehellekin tunnustaa, että paino ei ole pudonnut. Kuitenkin näkee, että punnitsen ruokani, mietin mitä syön. Mutta nyt taidan syödä liian vähän ja siksi paino ei putoa.

Huomenna mennään vielä laivalle viimeisinä lomapäivinä ja päätin, että kun työt taas alkaa niin alan jokaisen ruokani punnitsemaan ja merkkaamaan ja mitää en syö ohitse. Liikuntaa lisään, pyöräilyä sisällä tai ulkona ja sitten koitan löytää tilan niille jumpilleni. tai sit vaan rohkaistua jumppaamaan miehen läsnäollessa. Ehkä siinä eniten häiritsee se, että kuntoni on tosi huono ja mieitn mitä mieheni ajattelee siitä kun en jaksa mitään tehdä.

Maanantaista jätän kaikki herkut, limsat, jätskit pois ruokavaliostani. Kun tuntuu, etät on helpompi olla kokonaan ilman herkkuja kuin syödä niitä kohtuudella. Itselleni en yhtään karkkia enää osta, niin sitten ei tule niitä syötyäkään. Jos jotain herkku mieli tekee niin sitten esim. hedelmiä siemeniä.

Nyt on pakko onnistua, haluan olla häissä mieheni rakkauden arvoinen ja kaunis morsian kauniissä hääpuvussa.

Pitkästä aikaa kirjoittelua.
Kerrankin oli motivaatio ja fiilis kuntoiluun, se menikin ihan hyvin muutaman päivän. Askeleet ylittyi reilusti ja puntari näytti - merkkiä. Sit ilmat alkoi huonontua, hirveä tuuli eikä lapset viihtynyt ulkona. Alkuviikolla kun oli hieno ilma ja lapset viihtyi ulkona niin pystyin oleman omalla kuntosalillani. Mutta kun ei päässyt ulos niin siihen laiskistui.

Olen kaks viikkoa kesälomalla ja ajattelin että nyt mulla on aikaa itsellenikin. No, eka viikko nyt takana ja aikaa ei todellakaan ole ollut itselleni. Yhden kerran olen viikon aikana kuntoillut salillani ja yhden kerran ollaan käyty lenkillä. Se aika kun lapset on nukkunut niin olen vääntänyt kouluhommia. Herkkuja ollaan lasten kanssa syöty tosi paljon ja joka päivä. Puntarille en uskalla edes mennä kun on taatusti plussaa.

Nyt toisella lomaviikolla ajattelin että oikeasti otan sen ajan itselleni. Käyn kävelyllä koiran kanssa, kuntosalilla, pyöräilemässä. Toivottavasti vaan ilma suosii kanssa.

Maanantaina on raskas päivä henkisesti. Menen sovittamaan mekkoa. Mä en kestä itseäni laisinkaan katsoa peilistä ja maanantaina sitä pitäisi tehdä. Ja vielä peili on koko vartalon kokoinen. Voi olla kyyneleitä tiedossa ahdistuksesta.

Päätin, että synttärikakku on viimeinen herkku pitkään aikaan itselleni eli ei karkkia, keksejä jne, Jäätelön sallin itselleni silloin tällöin. No, tällä viikolla on syöty karkkia, jäätelöä melkein joka päivä. sipsejä en syönyt kun söin naksuja, porkkanaa, kurkkua dipattuna. Mutta ei ole siis taas tääkään lupaukseni pitänyt. Toki on ollut poikkeuksellinen viikkokin. Mutta ens viikolla on pakko herkkujen vähentyä tai mä oon tosi iso loppu vuonna.

Miten tää aika meneekin näin nopeasti. Nyt on ollut vaihtelevasti liikuntaa. Ilmat on suosinut ja olen jotain aina tehnytkin mutta paino ei vaan meinaa pudota. Harmittaa. Kesämekkokin vaan odottaa tuolla miehen hyllyllä.

Nyt muutama päivä sitten saatiin mun kuntosali valmiiksi, nyt kelpaa treenailla. Ja sen mä kyllä aloitankin oikein urakalla. Muutaman päivän päästä maksan itseni taas Keventäjiin kun se tuntuu olevan se apu millä saan painoni pudotettua. Ei ole tarkkaa ruokavaliota vaan saan syödä mitä haluan mutta tietyissä kaloreissa.

Tänään kävin treenaamassa ensimmäisen kerran omalla kuntosalilla. Oli kivaa kun ei tarvinnut lähteä mihinkään muualle. Toki vielä alkuun se oman ohjelman löytäminen on hankalaa mutta uskon, että se siitä helpottuu. Ja ei varmasti tule niin monipuolisesti treenattua koko vartaloa kuin isolla salilla mutta kyllä uskon, että tuossakin jotain muutoksia saan aikaseksi.

Tuntuu vaan , että se ajan löytäminen on hankalaa mutta onneks sentään hyötyliikuntaa tulee tuossa pihassa kun hommia tekee.

Jos kirjoittelis taas pitkästä aikaa, olikin kulunut yli kuukausi viime tekstistä. Kaikkea on tapahtunut tässä viikkojen aikana, hyvää ja pahaa.

Kuntoilua on ollut vaihtelevasti ja ruokailut mitä sattuu mutta on jotain tuloksiakin tullut, paino on pudonnut ainakin vähän. Mutta maanantaina alkaa 12 viikon rupeamana ja toivotaan että motivaatio pysyy. Toki mulle vaikuttaa tuo kevät ja tuleva kesä niin pääsee ulos liikkumaan.

Mutta tänään törmäsin taas töissä sellaiseen asiaan mitä olen mahdollisesti aikasemminki käsitellyt. Muiden näkemään painon pudotukseen, onkohan tuo oikea selite asiaan? Mutta siis tarkoitan sitä kun esim. tänään työkaverit kehuivat toiselle työkaverilla kuinka hän on laihtunut ja hoikistunut. Sitä oli vaikea kuunnella. Miksi toisille se on helpompi sanoa kuin toisille? Onko hoikkaa helpompi kehua suorituksesta kuin lihavaa? Vai eikö lihava ansaitse kuulla kehuja?

Itse en kehuja ole ikinä saanut, en vaikka taannoin pudotin 14,5kg. Toki sitä oli siltikin vielä liikaa pituuteen nähden. Nytkin kun olen muutamia kiloja pudottanut niin kukaan ei niitä huomaa. Kukaan ei kehu hoikempaa olemusta tai parempaa ryhtiä. Olisi kiva joskus saada kuulla ne sanat jonkun suusta: ” oletko laihtunut?” tai ” olet laihtunut”.  Se antaisi motivaatiota jatkaa.

Miksi niin paljon helpompaa on aina kertoa, että olet lihonut tai pyöristynyt? Miksi nykyään on niin vaikea kehua kaveria, tuttavaa. Ehkä mäkin vielä joskus saisin kuulla nuo itsetuntoa kohottavat sanat jonkun suusta. Ehkä, sitä päivää odottaen.....

Viidennellä viikolla Health Huntersissa oli vapaa syönnin päivä. Itse olen ajoittain syönyt hiilareita muutoinkin niin söin yhdellä aterialla sitten vaan pastaa sekä pari munkkia. Olokin oli kyllä se mukainen. Keskiviikkona kun silloin ne söin niin viikonloppunakin olo oli vielä aika tukala. Onneks sit alkoi pikku hiljaa helpottamaan.

Kuudennella viikolla palauteltiin maitotuotteita ruokailuihin, he ketkä oli niitä ilman ollut. Itsehän olen niitä käyttänyt koko ajan. Samalla pidettiin taas sitä hiilarittomuutta. Silloin oli myös kiitollisuus viikko. Joka ilta piti kolme asiaa pohtia joista on kiitollinen. No, ei tullut ajateltua. Oli niin stressaava viikko kaikkineen, että hyvä kun selvis niistä kaikista ajatuksista mitä päässä oli ja sai ne johonkin järjestykseen.

Nyt eletään jo seitsemättä viikkoa ja jälleen olis herkkupäiviä. Nyt olen kyllä herkutellut eilen ja tänään. Sitten taas loppuukin herkuttelut. Paino on noussut niin paljon, että taas on siitäkin paha mieli. Miehellekin tuotan pettymyksen. Antoi haasteen tämän kuun loppuun pitää painaa x määr ja saisin hienon paidan. No, enhän mä pääse lähellekään kun ei ole taas ollut yhtään selkärankaa syömisiin. Joutuin laittamaan tavoitteen uusiksi ja nyt ei tullut määräpäivää vaan tietty kilomäärä.  Katsotaan onko kesä ennen kuin senkin saavutan.

Tuntuu, että elämä laittaa taas niin kapuloita rattaisiin että ei mikään onnistu. Kaikki mitä yrittää tehdä ei onnistu. Ilmat on kylmiä että ei voi lenkkeillä ulkona ja sisällä on muka aina muuta tekemistä. Onneks kevät on tulossa niin ilmat paranee ja pääsee ulkoilemaan. Niin haaveilen jo pyöräilystä kun katselen noita sulia teitä mutta on liian kylmä vielä siihen ja liukastakin.

Mutta olen sitkeä kuten ennenkin ja näytän muille että pystyn ja selviän. Välillä vaan pitää näköjään käydä syvällä jotta voi taas nousta uuteen nousuun. Muut olkoon mitä mieltä tahansa.

Nyt on kolme viikkoa Health Huntersia takana ja kaikkea uutta on opittu ja opeteltu.

Ensimmäisellä viikolla  on opeteltu syömään aamupala ja iltapala. Se olikin aika haastavaa ja on edelleenkin. Aamuisin kun ei ole tottunut syömään mitään "kunnollista" ruokaa niin nyt piti opetella syömään munakasta, kalaa, kanaa  ja kasviksia. Rasvojen käyttöä piti lisätä. Opetella käyttämään Oliiviöljyä kasvisten ja salaattien kanssa. Ruokaa pitäisi pystyä syömään 4-6 tunnin välein ja vettä pitäisi juoda 2-3 litraa päivässä.

Toisella viikolla poistettiin ruokavaliosta viljat ja kokeiltiin mitä se vaikuttaa olotilaan. Itselle se oli aika helppoa kun ei kauheasti muutoinkaan viljatuotteita käytä. Suurin oli ehkä se, että ei voinut keittää kaurapuuroa aamupalaksi mutta se nyt oli jäänyt jo muutoinkin vähemmälle. No, tuo pitäminen ei sitten oikein onnistunut kun tuli käytyä Raxissa ruokailemassa ja tietysti pizzaa piti saada. Siellä kun saa gluteenitonta pizzaa omilla täytteillä ja on vielä hyvääkin.

Kolmannella viikolla jäi ruokavaliosta sitten maitotuotteet pois. Niitä ei tule kauheasti käytettyä, jugurttia ja maitoa kaakaossa. Mutta tuota en kokeillut laisinkaan kun en kalkkitabletteja syö niin jostain kalkin haluan.

Neljännellä viikolla jatkettiin oman ruokarytmin metsästämistä. Se on edelleen ongelmallista. Ja varsinkin tuo 4-6 tunnin välein ruokaileminen. Nyt päätin, että alan napostelemaan kuivattuja hedelmiä aina päivän mittaan niin ei tule pitkiä ruokavälejä. Onhan niissä paljon sokeria mutta ei sen luulis haittaavan. Toinen isompi muutos minkä tällä viikolla tein niin oli se, että lopetin kaakaon juomisen. Kaakaota tuli juotua useampi mukillinen päivässä ja sit yks päivä aloin katsomaan paljonko mukillisessa on sokeria, ja sitähän oli. En voinut kuvitellakaan kuinka paljon sitä oli mutta laskujeni mukaan sitä on 8 sokeripalaa mukillisessa.

Me ollaan nyt perheen kanssa käyty kerran viikossa uimassa. Eihän siellä itse kauheasti tule uitua mutta vähän kuitenkin. Mutta senkin ajan on pois ruokailemasta. Tänäänkin oltiin ja tänään mun tuli uitua yli 300m, eihän se paljon ole mutta alku kuitenkin. Varsinkin tällaiselle mikä ei oikein osaa uida mutta pysyy pinnalla.

Mies oli tehnyt yllätyksen. Haluaa kannustaa laihduttamisessa niin oli tilannut mulle treenikalenterin joka on koko vuoden. Sinne on hyvä merkkailla treenit ja katsoa edistymistä, jota toivottavasti vuoden aikana tulee. Tuli mulle ihan yllätyksenä ja olin niin onnellinen, että tuli kyyneleet kun paketin avasin ja tajusin mikä se on.

Täällä sairastetaan nyt flunssaa, jotenkin niin tyypillistä että kun aloittaa jonkun kuntoilun ryhmässä niin heti tulee kipeäksi. Onko se karma? Mutta näillä mennään.

Viime sunnuntaina oli eka virallinen tapaaminen Health Hunters ryhmän kanssa. Otettiin kehonkoostumusmittaus sekä paino. Toki myös mittailtiin vyötärö ja lantio. Kehonkoostumusmittauksessa osasin aavistaa "huonoja" tuloksia mutta että ne oli aika pysäyttävät niin en niin. Iso on urakka edessä, että tästä itsensä taas kuntoon saa. Mutta kyllä mä ainakin yritän. No, lohduttavaa ehkä on ainakin se, että en mä siellä ryhmässä isoimmasta päästä ollut. Vaikka jokainen on oma yksilönsä. suurin mikä kehonkoostumusmittauksessa tuli ilmi on se, että meikäläisessä on 50% rasvaa, sitä lukua lähdetään pienentämään kun tästä taudista toivutaan.

Ekalla kerralla siellä käytiin läpi sitä kehonkoostumusmittaus paperia, jotta jokainen meistä ymmärtää mitä se pitää sisällään. Sit saatiin ruokavalio- ohjeet tälle viikolle. Tällä viikolla paneudutaan terveelliseen, kunnolliseen aamupalaan sekä iltapalaan. Sekä tehdään itsellemme tutuksi aamudrinkki; vettä sitruunaa ja suolaa.

Odotan jo innolla ensi sunnuntain tapaamista ja uusia ohjeita. Toivotaan, että tauti olisi pian taltutettu, että pääsisi myös kuntoilemaan. Kun tuntuu, että paino ei ole pudonnut laisinkaan viikon aikana vaikka ei ole juuri tullut edes syötyä. Mutta ei aina voi tippua isoa määrää, pääasia ettei nyt ainakaan tulis lisää.

Nyt on vuoden 4 päivä. Olen ollut herkuitta ja yrittänyt syödä terveellisesti. Paino on pudonnut maanantaista n kilon. Toivottavasti olis pysyvä suunta ettei tulis takaisin heti. Mutta eihän se helppoa ole ollut. Nyt on ollut yövuoroja töissä ja niissä aina aamuyöllä alkaa tekemään jotain hyvää mieli mutta nyt ei ole voinut syödä.

Liikuntaa olen harrastanut kahtena iltana sen puoli tuntia eli ei ole sekään mennyt suunnitelmien mukaan. No, onneksi ei ole vielä montaa päivää tätä vuotta niin ehtii hyvin parantaa tahtia vielä. Pikku hiljaa.

Olen tänään taas ajatellut tuota syömistäni ja suhdettani ruokaan. Olen tässä nyt saanut selville, että haluan syödä kaikkea herkkua tai mitä vaan kun tunnen itseni yksinäiseksi. Mutta tänään on ollut mieli maassa niin samat ajatukset on ollut läsnä. Aamulla oli hetkellisesti paha mieli niin heti ajattelin että mitä herkkua söis. Onneksi sain ajatuksen kääntymään niin, että mitä väliä asialla josta mieleni pahoitin. En jaksa sen asian suhteen enempää ajatella vaan mietin positiivisia asioita.

Sunnuntaina menen tutustumaan uuteen valmennukseen, odotan sitä jo innolla. Toivottavasti se on sellainen josta haaveilen ja jota on helppo toteuttaa. Toivottavasti sinne tulee tarpeeksi, että saadaan ryhmä kasaan. No, jos käy niin ikävästi, että ei ryhmää tule niin sitten aloitan superdieetin. Uskon, että saan sen vielä takaisin siirrettyä kun nyt sen aloituksen siirsin.

Painonpudotuskisassa ollaan hyvin vielä mukana. Paljon siellä on väki saanut pudotettua kiloja jo muutamassa päivässä, toivotaan että se ei ole jatkuvaa heillä. Olis niin kiva saada se pääpotti, tietäisin heti mitä ostaisin. Mutta tässä pitää nyt vaan saada itseään niskasta kiinni ja kuntoilua rutiiniksi. Olis kyllä kiva kun nuo kelit olis jotain muuta kuin luistelua niin vois ulkonakin käydä lenkillä.