Joulupäivän aamu, teekuppi ja lasten ohjelmat, sekä malttamattomat lapset. Eilen oli jouluaatto joka ei alkanut kauhean mukavasti. Mulle olis ollut tärkeää, että oltais koko perhe käyty hautausmaalla muistamassa rakkaita ja viemässä kynttilät. Mutta lapset ei halunnut niin yksin yksin kävin. Mulle on tärkeä päästä hautausmaalle aatto aamuna.

Mä päätin, että jouluna syön mitä haluan ja mietin sitten joulun jälkeen taas ruokiani ja syömisiäni. En ole kuitenkaan herkkuja syönyt ihan kauheasti, suklaata söin koko rasiallisen ja limsaa olen juonut. Säännöllistä ruokarytmiä ei ole ollut nyt ja ruokavälit on pidempiä kuin 3,5 tuntia. Mutta pakko saada ottaa rennostikin jossain kohtaa.

Aaton aatto iltana kun lapset oli mennyt nukkumaan ja mies omalle koneelle niin katselin elokuvaa. Jossain kohtaa tajusin, että vedän suklaata melkein kaksin käsin. Silloin aloin miettimään, että miksi niin teen. Aikani pohdittuani tajusin, että tunnen itseni yksinäiseksi vaikka koko perhe ollaan kotona. Mutta miksi, sitä en osaa sanoa.

Nyt en syö enää muuta herkkua kuin juon limsani kaapista. Jouluruokaa syön mutta pikkuhiljaa niiden loputtua palaan takaisin ruokarytmiin. Veden juominen on jäänyt vallan, se on hankalaa kun on kotona. Töissä ollessa juon helposti sen 2 litraa päivässä mutta kotona sen juominen on jotenkin niin hankalaa.

Tammikuun alussa alkaa facessa leikkimielinen painonpudotus kisa johon osallistun. Se kestää maaliskuun loppupuolelle asti. Katsotaan sitten kuinka käy. Tammikuun puolessa välissä alkaa sitten Superdieettivalmennus. Se on varmasti hyvä apu tuohon kisaan.

Tänään on ollut niin tukkoinen olo, että ei ole kauheasti ruoka maistunut. Liekö tullut syötyä jouluruokia liikaa. Huomenna pitää varmaan alkaa vähentään jo pikku hiljaa ruokia tai ainakin lähteä kuluttamaan sitä ulos.