Viidennellä viikolla Health Huntersissa oli vapaa syönnin päivä. Itse olen ajoittain syönyt hiilareita muutoinkin niin söin yhdellä aterialla sitten vaan pastaa sekä pari munkkia. Olokin oli kyllä se mukainen. Keskiviikkona kun silloin ne söin niin viikonloppunakin olo oli vielä aika tukala. Onneks sit alkoi pikku hiljaa helpottamaan.

Kuudennella viikolla palauteltiin maitotuotteita ruokailuihin, he ketkä oli niitä ilman ollut. Itsehän olen niitä käyttänyt koko ajan. Samalla pidettiin taas sitä hiilarittomuutta. Silloin oli myös kiitollisuus viikko. Joka ilta piti kolme asiaa pohtia joista on kiitollinen. No, ei tullut ajateltua. Oli niin stressaava viikko kaikkineen, että hyvä kun selvis niistä kaikista ajatuksista mitä päässä oli ja sai ne johonkin järjestykseen.

Nyt eletään jo seitsemättä viikkoa ja jälleen olis herkkupäiviä. Nyt olen kyllä herkutellut eilen ja tänään. Sitten taas loppuukin herkuttelut. Paino on noussut niin paljon, että taas on siitäkin paha mieli. Miehellekin tuotan pettymyksen. Antoi haasteen tämän kuun loppuun pitää painaa x määr ja saisin hienon paidan. No, enhän mä pääse lähellekään kun ei ole taas ollut yhtään selkärankaa syömisiin. Joutuin laittamaan tavoitteen uusiksi ja nyt ei tullut määräpäivää vaan tietty kilomäärä.  Katsotaan onko kesä ennen kuin senkin saavutan.

Tuntuu, että elämä laittaa taas niin kapuloita rattaisiin että ei mikään onnistu. Kaikki mitä yrittää tehdä ei onnistu. Ilmat on kylmiä että ei voi lenkkeillä ulkona ja sisällä on muka aina muuta tekemistä. Onneks kevät on tulossa niin ilmat paranee ja pääsee ulkoilemaan. Niin haaveilen jo pyöräilystä kun katselen noita sulia teitä mutta on liian kylmä vielä siihen ja liukastakin.

Mutta olen sitkeä kuten ennenkin ja näytän muille että pystyn ja selviän. Välillä vaan pitää näköjään käydä syvällä jotta voi taas nousta uuteen nousuun. Muut olkoon mitä mieltä tahansa.