Voi korona.

Tuo viheliäinen sana, pieni mutta sekoitti elämää paljon. Isommat lapset jäi koulusta pois maaliskuussa sekä ja pienin sitten hoidosta huhtikuussa. Ovat siis olleet kevään kotona, osin keskenään. Ne vähät harrastukset joita oli niin loppuivat. Missään ei enää käyty, toki töissä ja kaupassa. Päivät täyttyivät etäkoulusta ja läksyistä. Ei ollut enää omaa aikaa, tai aikaa mihinkään muuhunkaan. Ei aikaa miettiä syömisiään tai siihen että ehtisi lenkille. Ja ihan kauhee stressi koko ajan. Läksyjä oli lapsilla ihan kauheasti ja niihin ei meinannut vuorokauden tunnit riittää tehdä, niissä piti auttaa ja opettaa uutta asiaa.

Oma hyvinvointi ja itsensä ajattelu jäi taka-alalle. Lapset ja lasten hyvinvointi oli etusijalla. Se että lapset tuntisivat elämän jatkuvan ja saisivat koulusta tulleet läksyt ja tehtävät tehtyä. Selviäisivät aina viikosta kun olivat paljon keskenään. Heille olisi ruokaa kaapissa jota saisivat lämmitettyä pienellä vaivalla.

Nyt lapset on kesälomalla ja koulu saatu päätökseen. Nyt ei ole enää murheita läksyistä ja merkintöjä tekemättömistä tehtävistä. Nyt lapset saavat olla rennommin mielin kuten itsekin.

Nyt on taas aika ottaa aikaa itselle ja miettiä omaa hyvinvointia ja jaksamista. Lenkillä oon sitten käynyt aina silloin tällöin, yrittänyt joka päivä käydä vähän mutta en ole siihen pystynyt. Paljon olen lastenkin kanssa käynyt pyöräilemässä ja sit toki hautausmaalla kastelemassa. Ruokailut on ollut mitä saattuu maaliskuusta lähtien mutta nyt siihen on tultava muutos. Nyt alan ajatella itseäni enemmän myös sillä saralla.

Ajattelin alkaa kokeilemaan vähähiilihydraattista ruokavaliota. Jätännyt ensimmäisenä herkut ja karkit pois sekä perunan, makaronin ja riisin. Aamun kaurapuuro jatkaa edelleen mukana ja ruokavaliossa sekä syön tällä hetkellä kotona olevat leivät jne pois. Mutta otan myös ruokavalioon Nutrilettin pirtelöt, ainakin kerran päivässä. Mutta pikku hiljaa teen muutosta ja toivon että se tuottaa tulosta.