Tää vuosi alkaa läheneen loppua. Tää on ollut erilainen vuosi kuin osasi kuvitella. Blogin kirjottaminenkin on jäänyt tälle vuodella melkein kokonaan. Mutta nyt pitää kasata tämä vuosi ja miettiä uusia tavoitteita ensi vuodelle.

Tää vuosi ei liikunnan ja ruokailun suhteen ole mennyt oikein kehuttavasti. Isot oli ajatukset vuoden alussa mutta niin ne on rapissut maan pinnalle. Helmikuussa kun kirjoittelin niin olin varannut itselleni ajan keskustelemaan ammattilaisen kanssa mutta se ei sitten auttanut. Yhden kerran ehdin käymään kunnes tuli korona ja kaikki siirtyi etäyhteyksiin. Se ei sitten mulla onnistunut koska ei kotona ole rauhallista, että voisi yksin rauhassa keskustella. En tiedä koska sinne pääsisi jälleen että saisi ajatuksiaan selvitettyä.

Liikunnat on jäänyt tälle vuodelle melkein kokonaan, ei vaan ole ollut aikaa tai voimia. Ja sit mun on vaan jotenkin vaikea lähteä lasten aikana jumppaamaan tai liikkumaan. Kun oeln niin vähän lasten kanssa muutenkin niin huono omatunto kolkuttelee vielä enemmän kun siitäkin vähänstä ajasta lähden vielä liikkumaan. Tiedän että lapset pärjäisi eikä mua kaipaisi jos tunnin olisin poissa mutta itselle se on vaikeaa. Toki kun pitäisi itsestä huolta niin olisin varmaan parempi äiti lapsillenikin.

Ruokailuissa yritin alkuvuonna syödä kolmen tunnin välein mutta eihän se töissä esim onnistunut. Eikä siitä nyt kauheesti taida olla apua jos syön viitenä päivänä viikossa epäsäännöllisesti ja kahtena päivänä säännöllisesti. Sit tuli elokuu ja loma. Silloin kokeilin ketogeenistä ruokavaliota ja se tuntui omalta. Sain kolmen viikon loman aikana useita kiloja pois. Olokin oli paljon parempi. Nyt sit taas loman jälkeen ruokailut on lippusut miten sattuu. Herkkuja menee paljon, niistä pitää ensi vuoden aikan päästä eroon. Vuoden vaihteesta lopetan herkut ja keskityn jälleen tuohon ruokailuihin ja alan noudattaa tuota ketogeenistä.

Liikuntaakin on pakko alkaa tulla enemmän viikkoihin. Tarviin omaa aikaa töiden nollaamiseen sekä kotiasioiden nollaamiseen. Huomaan että kaikki tämän vuoden ja menneiden murheet alkaa taas nousta pintaa niin pakko on niitä saada käsiteltyä, vaikka sitten yksin miettien lenkillä. Terapiaankin yritän jälleen päästä mutta jos korona ei helpota niin en usko sen onnistuvan.

Tuntuu olevan vakio tuo, että ainakin yksi huono uutinen vuodessa tulee. Viime vuonna uutinen suisti mieleni mutta ei se niin kauhean kaukana ollut tällekään vuodelle. Uutiset laittoin taas ajattelemaan itseään, lapsiaa, perhettään eritavalla. On vaan huono kun ei itse pysty asiaan mitenkään vaikuttamaan kun ei muka tiedä asiasta. Kyllä elämä on vaikeaa mutta onneks rakastavan perheen tuella siitäkin selviää.