Kuulumisia taas. Painonpudotus on ollu ihan hyvällä mallilla, paino on pudonnut pikku hiljaa. Viime kirjoituksesta on paino pudonnut- 1,4kg. Eihän se paljon ole mutta mutta parempi pieni pudotuskin kuin nousu.

Oma mieli ei vaan oikein toimi. Vaikka iloitsen pienistä pudotuksista niin itsetunto ei anna rauhaa ja hyväksyntää vartalolle. Ahdistaa lähteä tilaisuuksiin kun ei ole sopivia vaateita tai ainakaan sellaisia jotka näyttäisi hyvältä päällä. Peiliin en edes uskalla katsoa.

Tuolla jossain kun olen ja näen pulleita ihmisiä en tiedä miksi aina tekis mieli mennä kysymään oletko sinut itsesi kanssa? Osa heistä varmasti on mutta entä osa? Vai olenko ainoa joka ei ole, en usko. Miksi mieli ei hyväksy vartaloa vaikka tietää mistä se on kilonsa haalinut. Ja mikä sitten on se "raja" joska ylitse kun on päässyt niin mieli alkaa hyväksyä itsensä ja uskallan kenties katsoa itseäni myös peilistä. Ahdistus on välillä jopa niin suuri, että olen miettinyt peilien poistamista eteisestä. Peilit on tällä hetkellä siis siten, että niiden ohi on pakko mennä monta kertaa päivässä.

Liikunta on jäänyt kun koittanut kotia järjestää joulua varten. Kuntopotkunyrkkeilykin jäi joululomalle niin ei ole sitäkään. Jos tässä pikku hiljaa saisi taas itsestään irti ja lähtisi lenkille. Toki kelitkin on ollut aika huonot kun on niin liukasta joka paikassa. Tulis vaan lunta niin pääsis vaikka hiihtämään.