Tänään taas puuttu se selkäranka. Olin lasten kanssa reissussa ja kotona suunnittelin, että mennään syömään Raxiin. Sit mietin, että nyt en tilaa pitsaa vaan pysyn salaateissa ja nakeissa. Pitsa on kuitenkin iso ja rasvainen niin se pitää jättää pois. No, syömään mentiin ja niin se suu vaan taas sanoi, että pitsaa haluan. Ja ennen kuin pitsan saisin niin jo kaduin sen tilaamista. Oli se hyvää.

Nyt koko illan olen miettinyt sitä pitsaa ja omaa heikkouttani. Olis niin kiva kun olis ollut selkärankaa. Tällä menolla en ikinä saavuta sitä tavoitepainoa. Tänään sitten vielä oli niin raskas päivä että ei jaksanut edes kuntoilla.

En muista etä kertaakaan aikaisemmin olis näin morkkis tullut jostain ruuasta. Tuntuu, että illan aikana ei ole tehnyt mitään edes mieli kun siellä on se kauhea kaloripommi päivällä syötynä.

Nyt sit vielä tuo jalkakin oireilee, ei pääse edes lenkille. Olen sitä nyt yrittänyt hoitaa venyttelyllä, kylmällä, hieronnalla. En tiedä mikä sitä vaivaa tai mitä sille pitäis tehdä. Lääkäriin en haluis lähteä mutta kai se on pakko sitä mennä näyttämään jos ei ala paraneen. Onneks sentään alkaa tiet sulamaan  niin pääsee pyöräilemään. Kiloja on oikeasti pakko alkaa saada pois kun itsetunto on niin syvällä, että ei taida valokaan sinne enää paistaa.