Tää viikko on mennyt flunssassa, pienikin liikunta nostaa hien pintaan. Lumitöitä olen silti uhallakin tehnyt mutta henki meinas lähteä kun alkoi ahdistaan. Onneks helpotti sit nopsaan kun vaan rauhoittui paikalleen.

Maanantaina kävin puntarilla, oli paino noussut. Mutta se oli tiedossakin. Sit ajattelin että todellisempi paino on keskiviikkona ja kävin silloin aamulla. Paino oli laskenut hienosti ja olin jo jopa lähellä sitä ekaa tavoitettani. Olin iloinen ja ajattelin, että saan ens viikolla kertoa että eka tavoite saavutettu. Mutta sitten tuli kauppareissu ja se meni sit siinä. Ei ollut taas selkärankaa ja lujaa tahtoa kun ostin itselleni leipää, karjalanpiirakoita, muffinsseja. Ja limsaa, toki light versiota. Painot on ollut aamupainoja ja nyt kun kävin illalla niin kaks kiloa on tullut takaisin. Alkoi niin vituttaa taas. Mä en taida ikinä päästä yhtään mihinkään tavoitteeseeni.

Aloitin kaverin kanssa uuden nettivalmennuksen maanantaina ja senkin aloitus on mennyt ihan piloille flunssan takia. Ruokailuja olen yrittänyt noudattaa mutta liikunnat on jäänyt vallan. Toki olen syönyt niitä herkkujakin kun huomaan, että mulla se suurin ongelma on tunnesyöminen ja kyllästyminen. Kun ahdistaa niin silloin tekee mieli herkkuja tai vaan jotain syötävää. Sit monesti päivällä tuntuu, ettei ole tekemistä (vaikka sitä olis kuinka paljon mutta ei tiedä sitä aloittais) niin tulee turhautumisen olo ja sit taas kaipaa herkkuja. Noista tavoista kun pääsis pois ja oppis sen säännöllisen ruokarytmin niin vois painokin alkaa putoamaan.

Sit on tuo ympäristän tuki, sitä kun ei juurikaan ole. Tai tuntuu ainakin siltä. Kavereille ei voi asiasta kertoa kun ei ole sellaisia läheisiä kavereita, yks tietää kun on samassa valmennuksessa. Mutta ei muille. Ne varmaan ajattelis vaan, että taas se yrittää mutta ei se taaskaan onnistu siinä. Ja sit kun on jotenkin vaikea kertoa, että olen aloittanut nettivalmennuksen kun tuntuu nuo personal trainerit olevan tänä päivänä se "hittituote". Mutta kaikilla ei sellaiseen ole varaa ja mahdollisuuksia. Kyllä mäkin sellaisen haluisin joka kävis mun kanssa lenkillä, katsois mitä mä syön ja auttais silloin kun on se ahdistava olo, kuuntelis ja neuvois. Mutta ei sellaista ole, eikä saa jos ei ole valmis käymään salilla ja maksamaan useita satasia kuukaudessa siitä.